tiistai 15. lokakuuta 2019

Viimeinen laulu: luku 12


Luku 12: Kylmän piirtämä

Pimeys on öljyinen ja sakea, sen hengittäminen kuin tervaa keuhkoissa. Azrael sulautuu osaksi sitä, kiinnittyy varjoihin unohtaen hetkeksi fyysiset rajoitteensa. Hän elää pimeydestä, odottaa sen tiivistyvän ympärilleen kuristavaksi kahleeksi. Sillä on hänelle asiaa. Näillä seuduilla kukaan ei kiinnittäisi mitään huomiota.

Pimeydellä on silmät. Azrael tuntee jälleen ruumiinsa rajat, ensin sormenpäät, sitten hiljalleen jalat, keskivartalon, pään. Miltei ihmien jälleen. Pimeys vetäytyy iholta, avaa musteisen suunsa.

Sinä olet toiminut omin päin.” Kirskuva, tajuntaa raastava ääni. Se kuuluu Azraelin sisällä, vaikka Azrael tietää sen lähteen. Pimeys puhuu hänelle.
Niin olenkin”, Azrael tunnustaa. Pimeydelle ei voi valehdella. Se näkee hänet kaikkialta.
Tuhosit alueita, joita sinun ei ollut vielä lupa tuhota.”
Minä katsoin sen tarpeelliseksi.”
Sinä annoit ihmisille lisää syitä uskoa, että kolmas aalto on tulossa! Että minä valmistaudun tuhoamaan ihmiskunnan!”

Mylvintä täyttää Azraelin rintalastan, hän katuu fyysistä muotoaan, mutta ei voi enää paeta rajattomuuteen musteen täyttäessä hiljalleen hänen keuhkojaan.
Minä tiedän, mitä sinä olet tehnyt minun kulkiessani ihmisen muodossa.”
Tietenkin sinä tiedät. En ole niin typerä, että olisin toiminut kuvitellen, että minulla olisi jotakin salattavaa.”
Se ihmismies. Vaaleatukkainen.”
Kyllä, hän. Mitä hänestä?”

Azraelin ääni pysyy tasaisena, vaikka hän tuntee tumman äänen kietoutuvan sydämensä ympärille. Mustetta tihkuu koko kehoon, Azraelin on vaikeaa hahmottaa mitään muuta. Hän vetää syvään henkeä. Sydän pumppaa mustaa nestettä. Onko se pelkoa vai pimeyden tiukka ote hänestä, hän ei tiedä.

Sinä haiset ihmiseltä.”
Anna minun olla.”
Minä tiedän, mistä tässä on kyse. Päättömässä riehumisessasi. Olet ottanut ihmisen ihollesi.”
Älä edes kuvittele tietäväsi siitä mitään. Itse olet omaksunut ihmisen muodon jo vuoksiksi, sinulla ei ole varaa arvostella valintojani.”
Sinä kuulostat ihmiseltä. Oletko unohtanut, kuinka lankesimme yhdessä? Oletko unohtanut, mitä punaisen taivaan taistelussa tapahtui?”
Minä en koskaan voisi unohtaa. Ja juuri siksi minä teen, mitä teen.”

Paine sydämen ympärillä kasvaa, Azrael ei voi enää paeta fyysistä kehoaan. Hän hengittää tiheään, lihakset jännittyneinä, mieli pimeyden sumentamana. Hän tietää tehneensä virheen tuhotessaan paikkoja ilman käskyä. Kukaan muu demoni ei ole vielä tehnyt niin. Mutta muilla demoneilla ei ole hänen asemaansa, he eivät näe, mitä hän näkee. He eivät ole päästäneet iholleen enkelinkasvoista hirviötä ja oppineet rakastamaan sitä kuin itseään.

Vihlaisu. Hetkeksi kaikki on mustaa, kylmä, tumma aalto vetää Azraelin mukanaan. Hän havaitsee lojuvansa polvillaan asvaltilla. Vasta sitten tunne on poissa, henki kulkee kuritettuun ruumiiseen.

Sinä hoidat sotkun, jonka olet aiheuttanut. Ihmiset ovat kauhuissaan siitä, mitä sinä teit. Sana on jo alkanut kiertää.”
Tämä saattaa hyödyttää sinua. Jos rakkaat ystävämme Faustit käyttävät enkelityttönsä loppuun, kansan toivo romahtaa ja he tajuavat, että jäljellä on vain luomasi pimeys.”
Minä tahdon murtaa heidät henkilökohtaisesti, voimaani uhmaavat, sokeat Faustit ja heidän valheellisen enkelinsä. Etkä sinä ajatellut muuta kuin omaa kärsimystäsi riehuessasi reuna-alueilla. Sinä et tahtonut hyödyttää minun päämääriäni.”
Olenhan tehnyt jo paljon eduksesi.”

Uusi vihlaisu, Azraelin silmissä sumenee.
Pese ihmisen haju iholtasi. Olet mennyt liian pitkälle, viipynyt liian kauan hänen luonaan. Älä jätä merkkejä itsestäsi.”
Pimeys vetää rihmansa pois, öljyinen peitto katoaa ja jättää jäljelle vain halkeilevan asvaltin ja hylätyn tehtaan. Azrael on lyhistynyt polvilleen, hänen ruumiinsa on kuin ihmisen, mielensä kuin haavoitetun, nöyryytetyn pedon. Hampaat kirskuvat toisiaan vasten, kynnet uppoavat syvälle asvalttiin. Häntä ei toistamiseen kohdeltaisi näin.

*

Unen laidat himmenevät, kun oveen koputetaan. Elijah säpsähtää ja ponkaisee ylös sohvaltaan tutun rytmin herätellessä hänet todelliseen maailmaan. Uni jää taa, Elijah kulkee ovelleen vain nähdäkseen tutun, tumman varren ja veren tahriman, ennestään karmiininpunaisen paidan.

Azrael? Mitä sinä täällä teet?” Elijahin vaaleat kiharat valuvat harteilta solisluille. Kasvoilla näkyy unen utuisuus. Azrael ei uskalla koskettaa miestä. ”Azrael? Me emme sopineet mitään. En ole ehtinyt toimittaa muiden asiakkaiden tilauksiakaan. Mittatilaustyötä, tiedäthän, moni haluaa juuri tietyn ikäisiä ja kokoisia… Azrael? Mikä sinulla on?”

Azraelin pää painuu Elijahin olalle, kosketus on lämmin ja kaipaava, kuin demoni tarvitsisi Elijahin lähelleen selvitäkseen hengissä.
Hei? Mitä tämä on, näin yllättäen?” Elijah ei saa vastausta, Azrael kietoo hänet tiukasti itseään vasten. Hetken päästä Elijahin koko keho vapisee, kylmyys on hiipinyt luihin saakka.

Sinä pelotat minua”, Elijah sanoo. Hengitys huuruaa jo, hän vetäytyy kosketuksesta havaiten punertavan hehkun Azraelin silmissä. ”Mitä on tapahtunut?” Elijah vie kädet palelevan kehonsa suojaksi, Azrael ei enää pyri lähemmäs.
Minä haluan sinut.”
Anteeksi?”
Haluan sinut. Ja sinä tiedät sen.”
Azrael, nyt minä en ymmärrä. Minä en ole juuri nyt töissä, olin nukkumassa. Tämä on tavallinen päivä, emme olleet sopineet mitään, minä –”
Minun täytyy saada tietää, haluatko sinäkin minut.”
Mitä…”

Hehku Azraelin silmissä on kuumeinen, mutta ei tavalla, johon Elijah on demoneilla tottunut. Azrael katsoo häntä kuin ihmismies, joka tietää, mitä tahtoo, mutta epäröi ottaa sen. Kylmyys tanssii yhä Elijahin iholla. Hän ottaa varovaisen askeleen kohti Azraelia, vie kätensä tämän poskelle. Ei reaktiota.

Mistä tämä nyt yhtäkkiä tuli mieleesi? Aivan tosi, Azrael, minulla on tavallinen päivä…”
Minun täytyy saada tietää.”
Oletko sinä mennyt tekemään jotakin?”

Azraelin katse kulkeutuu Elijahin löysän paidan paljastamilta olkapäiltä lattiaan. Ihminen. Mikään Azraelissa ei enää kerro hänen demonisuudestaan, silmien hehkukaan ei enää näytä Elijahille eläimelliseltä.

Azrael? Mitä sinä olet tehnyt?”
Oletko kuunnellut uutisia?”
Mistä muka?”
Et sinä turhaan ole rahaa haalinut. Tiedän, että sinulla on ruutu jossakin.”
Tietenkin on, mutta…”
Tiedätkö siis, mitä itäisellä reuna-alueella on tapahtunut?”
En tiedä. Azrael, mitä helvettiä tämä tarkoittaa?”
Minä tuhosin alueen, josta useimmiten keräät ne onnettomat ihmiset, joita myyt eteenpäin.”

Elijahin silmät laajenevat, kun sanojen merkitys keihästää hänen rintansa. Askelia taaksepäin, pään pudistelua. Azrael todistaa Elijahin kulkevan ulottumattomiinsa, kauemmas hänestä kuin koskaan.

Mitä sinun päässäsi oikein liikkui? Päätitkö, etten saa enää jatkaa työtäni samaan tapaan?”
Minä en tiedä.”
Sinä et tiedä! Helvetin loistavaa!”
Minä olin niin täynnä vihaa. En ole ollut vihainen aikoihin.”
Minua ei kiinnosta tippaakaan, mitä sinä tunnet tästä. Leikitkö sinä minulla? Tulet tänne ilman sovittua aikaa ja puhut sekavia, kerrot tuhonneesi alueen, jolla minä elätän itseni!”

Azrael tulee iholle, Elijah ei ehdi väistää, voimakkaat kädet lukitsevat Elijahin ohuet ranteet.
Päästä irti minusta.” Ääni tihkuu kylmää.
Azrael puristaa kovempaa, hetken silmissä leimuaa jälleen, Elijah tuntee veren kulkevan jälleen suonissaan, kun saa nähdä Azraelin liekeissä, raivoa täynnä. Sitten nimetön tunne pyyhkii Azraelin kasvot tyhjiksi ja demoni vetäytyy kuin Elijahin iho polttaisi häntä.

Jotakin pakenee Azraelin huulilta. Varovainen, hiljainen sana.
Mitä sinä sanoit?”
Anteeksi.”
Sinä todella pelotat minua. Mitä sinä haluat?”
Minä aivan oikeasti tuhosin suurimman osan itäisestä reuna-alueesta. Maailma on hetken jälleen ongelmissa.”
Miten se liittyy mihinkään? Paitsi siihen, että hyväksikäytin sitä aluetta omiin tarpeisiini vuosia? Jos haluat tuhota urani, tiedät varmasti, ettei se alue ollut suinkaan ainoa, josta löytää huonokuntoisia ihmisraatoja.”

Mitä enemmän Elijah puhuu, sitä merkillisemmäksi ilme Azraelin kasvoilla käy. Elijah ei enää tiedä, millaisen olennon kanssa hengittää samaa ilmaa.
Minä en pyrkinyt sillä mihinkään. Tiedäthän sinä minun maineeni – tuhoan, koska se tuottaa minulle nautintoa. Koska tahdon nähdä, kuinka ihmiset reagoivat. Sen alueen tuhoaminen ei herättänyt minussa mitään.”
Elijahin ilme ei värähdäkään. Kylmyys pistelee sormia.
En tiedä, mitä minulle tapahtuu. En tiedä enää lainkaan. Tuhosin alueen ilman mitään hyvää syytä. Se ei hyödytä ketään. Minä vain… minä olin hetken aikaa aivan suunnattoman vihainen.”

Elijah huomaa käsiensä tärisevän, kun hän ymmärtää, ettei Azrael suostu katsomaan häntä silmiin.
Miksi sinä olit vihainen?”
Minä ajattelin sinua.”
Ja tulit vihaiseksi?”

Syvä huokaus. Maahan painettu katse. Kuka tämä olento on? Hauras kuin varpunen, kaino kuin nuori neitsyt. Elijah ei muista suudelleensa tällaista versiota Azraelista. Kauhu kirii sydämeen saakka, Elijahilla ei ole koskaan ollut yhtä kylmä.

Minä olen alkanut miettiä ihmisyyttä.”
Älä vaivaudu. Meissä ei juuri miettimistä ole.”
Te olette aina huvittaneet minua. Te ja teidän suuret tunteenne, kykynne luikerrella mistä tahansa sisullanne. Mutta sinä et ole sellainen. Sinussa on enemmän pahaa verta kuin minussa.”
Älä.”
Huomasin sen heti sinut tavattuani. Sinä et ole kuten muut ihmiset. Et tunne samaa tunneskaalaa, et ole lainkaan ennustettavissa. Tunnet armoa suunnilleen yhtä paljon kuin minäkin.”

Elijah ei huomaa likistyneensä lipastoaan vasten, aivan kuin hänen henkensä olisi vaarassa.
Heittäydyit fyysiseen suhteeseen kanssani ja pidit suurempana ongelmana sitä, että olen mies kuin sitä, että olen demoni. En ole koskaan kuullut sellaista kenenkään muun suusta.”
Azrael, lopeta.”
Olet kertakaikkisen paatunut. Sinun ansiostasi olen alkanut ajatella, mitä ylipäätään on olla demoni tai ihminen. Onko pahuus todella veressä, siinä, millaiseksi olennoksi on syntynyt?”
Lopeta, minä en saa henkeä. Filosofia ei sovi sinulle.”

Ensimmäistä kertaa hymy luikertelee Azraelin kasvoille. Avoin, leveä sahalaitainen virnistys. Siltikään Elijah ei tunne aavistustakaan siitä Azraelista, jonka on päästänyt iholleen.

Minä olen tullut lopputulokseen, joka ei varsinaisesti miellytä minua.”
Hyvä. En halua tietää.”
Minä taidan todella pitää sinusta.”
Azrael, minä saatoin jo pyytää sinua lopettamaan.”
Minä rakastan sinua.”

Kylmä räjähtää Elijahin sisälle, mitään menetettävää ei enää ole. Se, mitä Azraelin huulet kertovat, on ollut luettavissa tämän viipyilevistä katseista, varovaisista eleistä, jotka karttavat kaikkea sitä mitä ihmisetkin karttavat epäröidessään tunteidensa kanssa. Elijah ymmärtää kesyttäneensä pedon. Kaikkien pelkäämä kuolemanenkeli on ryöminyt helvetistä suutelemaan hänen jalkojaan.

Elijah tietää jo. Ei ole sanottavaa. Ei mitään kertomista siinä, että hän on valvonut öitään ajatellen, kenen kanssa Azrael nukkuu, ketkä saavat puhua hänestä kuin tuntisivat hänet aivan kuten hän. Elijah, jonka elämä on kuulunut aina hänelle itselleen, on rutistettu pieneksi, pelkistetty toisen olennon rakkauden kohteeksi. Se määrittelee hänet, pienentää hänen elintilaansa. Elijah ei saa henkeä. Elijahin on pelkästään kylmä.

Elijah voisi sanoa, ettei demoni voi rakastaa. Demoni on kuin eläin. Tunteeton. Paholaisesta lähtöisin. Mutta Azrael on enkeli, taivaasta langennut, enemmän pyhä kuin yksikään tämän maan kumartama olento. Vääristynyt ja katkennut. Mikä Elijah on määrittelemään ikuista olentoa, kun hän on itse lähempänä kieroumaa kuin tämä?

Minä olen valvonut öitä”, Elijah tunnustaa. ”Sinä olet hukuttanut minut monta kertaa. Olen tippunut ajatuksissani sinuun, tukehtunut ja ajatellut, että juuri siten minä haluan lähteä, miten kaunista onkaan olla niin avuton.”
Vihdoin silmät kohtaavat. Kaikki on riisuttu.
Ja minä olen myös pelännyt. Minä, jota olet aina kutsunut pelottomaksi. Miksi en kestä ajatusta siitä, että vedät jonkun muun punaasi? Että olet ikuinen, tuhonnut niin monen elämän ilman, että olen tiennyt siitä? Niin usea on saanut nähdä sinun hymyilevän yössä. Kaikki tietävät sinun nimesi, kutsuvat sinua kuin tuntisivat sinut, ja se tieto on alkanut kuristaa minua niinä öinä, jotka valvon yksin.”

Azraelin käsi kulkeutuu Elijahin olalle, varoen, lupaa pyytäen. Elijah ei enää vapise, hän tulee lähemmäksi. Lupa on annettu.
Tämän kaunopuheisemmaksi minä en tästä tule. Pelkään sitä, että joku ajattelee sinun vastikään aiheuttamiasi tuhoja ja kuvittelee tietävänsä, millainen sinä olet, omistaa sinut mielikuvana. Ehkä tämä on lähimpänä rakkautta, johon minä pääsen.”
Ssh”, Azrael kuiskaa vieden kätensä Elijahin pehmeisiin hiuksiin. ”Sinä et kuulosta ollenkaan itseltäsi.”
Luuletko itse kuulostavasi? Olen oppinut pitämään eläimellisyydestä sinussa, ja nyt sinä kävelet luokseni kuin kuka tahansa ihminen.”
Silti sinä annat minun koskea sinua näin.”
Tietenkin annan. Se olet silti sinä.”

Sanat muodostavat köyden, joka laskeutuu hiljaa Elijahin kurkulle. Vai niin, mies ajattelee, vai tällä tavoin ihmiset kukistuvat. Antavat periksi. Se olet silti sinä, silti Azrael, silti se, johon Elijah on antanut itselleen luvan nojata.

Mitä nyt? Mitä tämän jälkeen tapahtuu?”
Azraelin silmissä on samanlainen katse kuin lapsilla, jotka Elijah houkuttelee mukaansa reuna-alueilta.
Kaikki”, Azrael kuiskaa painaen pehmeän suudelman Elijahin otsalle, ”tämän jälkeen tapahtuu kaikki.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti