Minun ruumiini kantaa paljon aaveita. Ne ovat tarttuneet siihen eri aikoina ja ne huutavat öisin. Särky, jota en osaa nimetä, mutta joka on silti siellä. Se on tullut osaksi minua, koska sillä tavallahan suru on helpoin kestää; se on osa minua ja minä osa sitä, me täydennämme toisiamme. Jos teen siitä osan itseäni, ehkä se silloin sattuu vähemmän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti