Linnea on kaunein tyttö maailmassa. Kukaan ei koskaan voisi olla kuten hän. Nuoresta pitäen hän on katsonut tätä maailmaa silmät tuikkien ja ottanut kaiken vastaan kuin olisi jo sydämessään ymmärtänyt, miksi kaikki tapahtuu. Linnea näkee hyvää kaikessa. Hänen ovat kevään solisevat purot ja ensimmäiset kukkaset. Hänen naurussaan on aurinkoa.
Kaikki pitävät Linneasta. Ihmiset. Eläimet. Kissa, koira tai kani, aikuinen tai lapsi; kaikki näkevät hänessä sen, johon rakastuin jo varhain. En usko hyvään ja pahaan, mutta silti tiedän, että jos on olemassa jotakin puhdasta ja rikkomatonta, se kaikki on Linneassa.
Juuri nyt Linnea makoilee sohvalla jalat ristissä pörröinen pupuoloasu päällä. Se peittää hänen hartiansa ja toimii samalla huppuna. Pupuasiat lämmittävät minua, sillä muistan, millainen hän oli lapsena. Pupuja ja vaaleanpunaista joka paikassa, ja kun pupuasiat sitten lakkasivat teinivuosina, olin murtunut. Minun rakas Linneani ei enää kikattanut ja juossut pupureppu selässä joka paikkaan. Se särki sydämeni.
Mutta nyt hän on tässä, oma pirskahteleva ja lempeä itsensä. Teen meille kaakaota ja upotan sen sekaan vaahtokarkkipaloja. Linnealle ei ole olemassakaan käsitettä ”liian makea”. Rakkaani kasvoille leviää autuas hymy, kun kävelen höyryävien kaakaokuppien kanssa olohuoneeseen.
”Rakas! Kaakaota!”
Linnea syöksyy halaamaan minua sohvalla niin, että kupit läiskyvät. Linnea kikattaa ja suukottaa minua poskelle.
”Mun söpöliini. Miten meni poikien kanssa treeneissä?”
”No ihan ok, en ollut kyllä ihan vireessä tänään.”
Linnea kietoo kätensä ympärilleni ja painaa päänsä olalleni.
”Kai muistat, että paras lopputulos tulee, kun et vaadi itseltäsi ihan liikoja? Otat aina treenit niin tosissaan.”
”No kai nyt…”
Linnea siirtyy sohvan selkänojan päälle istumaan niin, että pääsee hieromaan harteitani.
”Nyt rentoudutaan. Ihanaa, kun teit kaakaota. Laitetaanko suklaata vielä sekaan?”
”Hassu, sä sitten rakastat makeaa.”
”More than anything. Mukaan lukien sut. Vaikka ootkin enemmän sellanen… en mä tiedä, et sä kirpeä karkkikaan ole. Ehkä sipsi. Mä en oo hyvä metaforissa”, Linnea nauraa.
”Sipsi? More like tavallinen peruna.”
”Semmonen tosi maustamaton sipsi tiedätkö. Dipillä saa kivan jos jaksaa yrittää.”
”Joo kiitti tosi paljon hei.”
Me molemmat nauramme. Linnea siirtyy istumaan syliini ja katsoo minua pitkään. Kukaan ei voisi olla tuon kauniimpi. Ei kukaan. Nuo punertavat pehmeät posket. Pisamat pitkin kasvoja. Vihreinä tuikkivat lempeät silmät, jotka näkevät tämän maailman niin kauniina. Linneaan minä olen unohtanut itseni jo kauan sitten. Hänessä kaikkein haurain osani pysyy turvassa. Sieltä löydän sen joka kerta, kun hän katsoo minuun noin.
Suudelma on pitkä ja siitä maistuu päivän mittainen ikävä.
”Tänään on realitypäivä”, Linnea hymähtää viipyillessään vielä huulillani. ”Love Islandia vai Temppareita?”
”Ei rakkausrealityja! Limppu rakas, mä en kestä niitä nyt!”
Linnea mutristaa huuliaan ja kohottaa kulmiansa kuin piirrettyjen pikkueläin, joka on aikeissa purskahtaa itkuun.
”Linnea rakas tuo on väkivaltaa! Väkivaltaa!”
Linnea nauraa ja tökkää minua kylkeen.
”Sä oot valinnut viis edellistä iltaa! Mä haluan nyt terapioida nuorisoa telkkarissa!”
”Sun analyysit on kyllä aina niin hyviä…”
”NIIN! Anna mä käytän mun supervoimia!”
”Manipuloit mua, senkin perse.”
”Tykkäät kuitenkin.”
”Rakastan sua.”
”No sitten me katsotaan Temppareita.”
”Ilkeä, ilkeä pieni olet.”
Linnea asettuu haarojeni päälle istumaan ja hymyilee.
”Ehkä oonkin.”
”Kulta rakas…”
Linnea kiepsahtaa kainalooni ennen kuin minulla ehtii alkaa seisomaan. Hän tietää itsekin olevansa vaaran vyöhykkeellä istuessaan tuolla tavoin päälleni. Kiedon käteni tiukasti rakkaani ympärille ja painan suukon hänen pehmeään tukkaansa.
”Oot parasta maailmassa.”
”No, you.”
”Ota nyt kerrankin se vastaan. Oot ihanin. Maailman kaunein tyttö.”
”Voi sun kanssas… ”
Nappaan kaakaot pöydältä ja ojennan toisen Linnealle. Hän käpertyy tiukemmin minua vasten.
”Haluatko, että haen sulle suklaata tähän vielä? Sori, että unohdin.”
”Ei tarvii, tässä on tosi hyvä. Laitetaan Tempparit pyörimään. En tahdo sun nousevan siitä, oo vaan mun kanssa.”
Pörrötän rakkaani päätä.
”Oon tässä sun kanssa.”
Käperryn tiukemmin kiinni Linneaan ja avaan television.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti