maanantai 31. joulukuuta 2018

Punainen vuosi

Taas kuukaudet ovat juosseet toisensa kiinni ja joudun hetkeksi pysähtymään, istumaan alas ja miettimään, mihin vuosi hävisi, miksi en saanutkaan sekunteja tai edes tunteja kiinni. Tämä vuosi tuntui loppuvan kesken. Joulukuuta lukuun ottamatta joka ikinen kuukausi pyyhälsi nopeasti loppuunsa, en ehtinyt hengittää, en edes kunnolla ymmärtää, että ne muodostivat kokonaisen vuoden. Olen hukannut täysin käsityksen siitä, mihin tämä vuosi katosi. Ikävä kyllä en ole sen vuoksi itsekään lainkaan varma, missä olen. Tällä hetkellä en osaa kertoa, missä tarkalleen seison ja mitä tältä paikalta haluan. Se on ehkä ihan hyväksyttävää, vain ehkä.

Tämä vuosi on kuorrutettu kaikella uudella. Olen saanut paljon uusia kokemuksia, ihmisiä ja tunteita, joiden keskeltä minun on hivenen hankalaa etsiä itseäni. Ehkä minun ei tarvitse, vastaukset yleensä tulevat luokse, kun niitä ei odota.

Puoleen väliin saakka kestin tietämättä vuoden väriä. Sitten, syksyn saavuttua, se kertoi itsestään. Tämä on punainen vuosi. Hyvin selkeän punainen, kaikkine eri sävyineen. Olen löytänyt paljon sellaisia tunteita, jotka ovat minulle pelkästään punaisia, hyvässä ja pahassa. Olen oppinut paljon itsestäni näiden tunteiden kautta. Siitä pitää kaiketi olla kiitollinen.

Tänä vuonna olen ymmärtänyt, että kirjoittaminen aivan oikeasti on minulle rakkainta koskaan. Olen saanut valmiiksi kolme romaanimittaista tekstiä. Kirkkain tähti, jonka kirjoitin viime talvena (tammi-maaliskuu) kertoi minulle, että tätä minä haluan, tähän minä pystyn. Pystyinkin. Musteenkantajaa suunnittelin keväällä, se valmistui kesällä. Verivalheen kanssa vietin syksyni, ja se tarina olikin lopulta juuri se, joka kertoi minulle, minkä värinen tämä vuosi on. Siihen heitin niin paljon omia tuntemuksiani, että ymmärrän merkityksen varmasti kunnolla vasta myöhemmin. Nyt kirjoitan Lumoa, joka ei ole konsepteista uusin, mutta se, joka innosti eniten lähteä toteuttamaan. Nautin tästä. Siitä, että voin kirjoittaa ja luoda.

Jotenkin minusta tuntuu silti, etten täysin hahmota tämän vuoden koskaan tapahtuneen. Mielenterveyteni on juossut niin lujaa alamäkeen, etten ihan itsekään pysy perässä. Paljon on tapahtunut, ja silti tuntuu oudosti siltä, että kaikki on tapahtunut joko todella kauan sitten tai ei koskaan. Ehkä minulla on vain ollut todella vaikea joulukuu enkä siksi hahmota, mitä tässä vuodessa on oikeasti tapahtunut.

Joka tapauksessa voin sanoa edelleen eläväni. Edellinen vuosi, 2017, oli selkeän keltainen, koska olin ensimmäistä kertaa elossa ja kokemassa kaikkea. Nyt oloni on punainen. Se on monimerkityksellisempi kuin keltainen, mutta vuosia ei tietenkään voi vertailla.

Olen kiitollinen kaikesta siitä, mitä tältä vuodelta sain. Olenhan vielä elossa.

31.12.3018

Vuoden 2018 kirjat

Olen jälleen listannut kaikki vuoden aikana lukemani kirjat. Tällä kertaa kursivoin ne, jotka olen lukenut joskus aiemminkin. Kirjoitan englanniksi niiden kirjojen nimet, jotka olen kyseisellä kielellä lukenut.

Tammikuu:
J.R.R. Tolkien: Silmarillion
⏩ Sally Green: Puoliksi villi
⏩ Sally Green: Puoliksi poissa
⏩ Ruth Ware: Nainen hytissä 10
⏩ Agatha Christie: Ikiyö
⏩ John Ajvide Lindqvist: Kultatukka, tähtönen
⏩ J.P. Delaney: Edellinen asukas

(Yhteensä 7)

Helmikuu:
⏩ Lars Kepler: Vainooja
⏩ Geir Tangen: Maestro
⏩ Philip Wilkinson: Myytit & legendat ensyklopedia
⏩ Shari Lapena: Vieras talossa
⏩ Han Kang: Ihmisen teot
⏩ C.S. Lewis: Taikurin sisarenpoika
⏩ Arthur Cotterell: Maailman myytit ja tarut
⏩ C.S. Lewis: The Lion, the Witch and the Wardrobe

(Yhteensä 8)

Maaliskuu:
⏩ Maria Turschaninoff: Anaché
⏩ Emmi Itäranta: Kudottujen kujien kaupunki
⏩ Lina Bengtsdotter: Annabelle
⏩ Samanta Schweblin: Houreuni
⏩ Anne Leinonen: Metsän äiti
⏩ Oscar Wilde: Dorian Grayn muotokuva
Siri Pettersen: Odininlapsi

(Yhteensä 7)

Huhtikuu:
Siri Pettersen: Mätä
Siri Pettersen: Mahti
⏩ Kate DiCamillo: Desperon taru
⏩ Vesa Haapala: Valekuolleet
⏩ Elisabeth Norebäck: Sano että olet minun
⏩ Kaoru Mori: Aron morsiamet
⏩ Erika Vik: Hän sanoi nimekseen Aleia
⏩ Sanna Karlström: Multaa sataa, Margareta
⏩ William Shakespeare: Hamlet
⏩ Katja Kallio: Yön kantaja
⏩ Laura Gustafsson: Pohja

(Yhteensä 11)

Toukokuu:
⏩ Erika Vik: Seleesian näkijä
⏩ Eeva-Liisa Manner: Poltettu oranssi
⏩ Hanna Hauru: Jääkansi
⏩ A.J. Finn: Nainen ikkunassa
⏩ Clare Mackintosh: Minä näen sinut
⏩ Affinity Konar: Elävien kirja
⏩ Susanne Jansson: Uhrisuo
⏩ Heidi Liehu: Lumoava selli
⏩ Paperi T: Post alfa

(Yhteensä 9)

Kesäkuu:
⏩ Heidi Liehu: Kultaiset tikapuut
⏩ Heidi Liehu: Luumupuu kukkii, se muistelee sinua
⏩ Heidi Kummu: Hyvästi pojat
Jinsei Kataoka & Kazuma Kondou: Deadman Wonderland
⏩ Neil Philip: Suuri myyttikirja
⏩ Päivi Alasalmi: Siipirikon kuiskaus
⏩ Maria Mustaranta: Sokeita hetkiä
⏩ Piia Leino: Taivas
Ai Yazawa: NANA
⏩ Satu Lepistö: Lintutarha
⏩ Jukka Laajarinne: Pinnan alla pimeä
Hino Matsuri: Vampire Knight

(Yhteensä 12)

Heinäkuu:
⏩ Deborah Spungen: Nancy
Daisuke Moriyama: Chrono Crusade
⏩ Ben Kalland: Vien sinut kotiin
⏩ Tuuve Aro: Lihanleikkaaja
⏩ Johan Egerkrans: Pohjoismaiset taruolennot
⏩ Essi Tammimaa: Isän kädestä
⏩ S.K. Tremayne: Ennen kuolemaani
⏩ Margaret Atwood: The Handmaid's Tale
⏩ Johanna Sinisalo: Kädettömät kuninkaat ja muita häiritseviä tarinoita
⏩ Tuomas Hovi: Vlad Seivästäjä ja vampyyrikreivi Dracula

(Yhteensä 10)

Elokuu:
⏩ Satu Apo: Ihmesatujen historia
Yana Toboso: Kuroshitsuji
⏩ Camilla Grebe: Lemmikki
⏩ Edward St Aubyn: Loistava menneisyys
⏩ Juuli Niemi: Tuhat tytärtä
⏩ Daniel Cole: Räsynukke
⏩ Anu Silfverberg: He eivät olleet eläimiä
⏩ Ruth Ware: Valhepeli

(Yhteensä 8)

Syyskuu:
⏩ Diana Wynne Jones: Liikkuva linna
⏩ Hanya Yanagihara: Pieni elämä
⏩ Ilkka Raitasuo ja Terhi Siltala: Kellokosken prinsessa
Cassandra Clare: Luukaupunki
Cassandra Clare: Tuhkakaupunki
⏩ Johan Egerkrans: Pohjoismaiden mytologia
Cassandra Clare: Lasikaupunki

(Yhteensä 7)

Lokakuu:
⏩ Clare Mackintosh: Anna minun olla
Cassandra Clare: Langenneiden enkelten kaupunki
Cassandra Clare: Kadotettujen sielujen kaupunki
⏩ Samuel Bjørk: Poika pimeästä
⏩ Laura Manninen: Kaikki anteeksi
⏩ Junji Ito: Selected stories (Shiver)
Cassandra Clare: Taivaallisen tulen kaupunki

(Yhteensä 7)

Marraskuu:
⏩ Leïla Slimani: Kehtolaulu
⏩ Guðrún Eva Mínervudóttir: Nukentekijä
⏩ Aki Ollikainen: Musta satu
⏩ Kristina Ohlsson: Sairaat sielut
⏩ Marko Hautala: Leväluhta
⏩ J.G. Ballard: Tornitalo
⏩ Saila Susiluoto: Metropolis
⏩ Marko Hautala: Itsevalaisevat
⏩ Marko Nenonen: Noitavainot Euroopassa: myytin synty
⏩ Marko Hautala: Unikoira
⏩ John Steinbeck: Helmi

(Yhteensä 11)


Joulukuu:
⏩ Marko Hautala: Käärinliinat
⏩ John Steinbeck: Hiiriä ja ihmisiä
⏩ Erika Vik: Nefrin tytär
⏩ Marko Hautala: Torajyvät
⏩ Emily Brontë: Humiseva harju
⏩ Jun Mochizuki: Pandora Hearts
⏩ Peter S. Beagle: The Last Unicorn

(Yhteensä 7)

Koko vuonna 2018 luin yhteensä 104 kirjaa.

Tulitanssi


Lieskat kehystävät mustuvaa lapsuutta. Tuli nuolee vanhoja leluja, pyrkii levittymään pienimpiinkin koloihin, niihin, joihin sillä ei ole oikeutta koskea. Nuoret seisovat metsän reunalla ja katsovat, kuinka liekit nostattavat heidän edellisen elämänsä taivaisiin. Metsä hukkuu hehkuun. Savu katoaa tähtiin, musta yötaivas imee hohkaavan lämmön ja luihin asti kalutut muistot. Keho on täytetty pienillä neuloilla, nimettömällä kauhulla. Joku tarttuu toista kädestä, yhdessä kestetty kipu on yhä kipua, mutta toisen käsi on lämmin pelkoa vasten. 


Tulen kajo on sietämätön kestää ymmärtämättä syytä roihuaville liekeille. Sormien tapaillessa toisia kyyneleet juoksevat kasvoilla, mutta yhdetkään silmät eivät käännä katsettaan puiden taa kohoavasta valosta. Nuoret kestävät pystypäin heitä kohdanneen nimettömän tuhon.

Liekehtivän puutalon pihalla tanssii yksi niistä, joiden muistot minuudesta talo kätki pölyttyneisiin nurkkiinsa ja lukittuihin kaappeihinsa. Muut eivät ole kuulemassa hänen kohoavaa nauruaan. Paljasjalkainen tyttö antaa liekkien kohota ja tuntemansa todellisuuden palaa. Uusi maailma välkkyy hänen suljettujen luomiensa alla, antaa hänelle lupauksen vapaudesta. Häkä ei tuki tytön keuhkoja, lieskat laulavat hänelle kauneimman laulun.  Saavutettujen unelmien sointi sekoittuu rätiseviin kipunoihin ja vahvana leimuavaan hehkuun. Niiden säestäessä tytön tanssia hän tuntee hetken olevansa kuolematon.

lauantai 22. joulukuuta 2018

Verhon toisella puolen 18.12.

Tänä jouluna minä asetin heidät kaikki takan reunalle. Sytytin takkaan tulen, katselin heidän kuviaan hymyilevien kasvojeni vierellä. Heidät oli ikuistettu rinnalleni ikuisuus ajatuksissa. Hymyn oli tarkoitus pysyä suupielilläni.

Joulu meni. Tuttuja kasvoja kävi luonani, nauroi, söi ja joi, mutta ei kommentoinut sanallakaan kuvia takan reunuksella. Ei ollut kenenkään muun kommentoitavissa, mitä minä tein niille, jotka olivat jättäneet minut ostamaan lahjoja yhä vain harvemmalle.

Vuosia minua kiusannut melankolisuus istui hartioillani aikeenaan pysyä siinä. Se oli tullut jo osaksi minua, en osannut tehdä sille mitään. Vaikka valokuvat hymyilivät, minua ne muistuttivat vain heistä, joita en enää voinut saada. Osan olin päästänyt pois, osa oli tähdissä ja kenties hehkui minulle, kun katselin pimenevää yötä.

Joulupäivän yö oli jo pitkällä, kun valvoessani päätin nousta ylös, avata verhot, kohdata maailman sellaisena kuin se oli. Kaupungin välkkyvät valot heijastuivat valokuviin. En kääntänyt niiltä päätäni. Avasin verhot, annoin itseni nähdä tähdet. Ei haitannut, vaikka ne eivät hehkuneetkaan juuri minulle. Maailma oli olemassa vielä ikkunan toisella puolella. Minun kipuni pieneni, asettui sydämen viereen tukehduttamatta minua enää.

Punaiset hiukset 17.12.

Kylmä metalli kiiltää kuin jää. Kuunvalkea käsi kohottaa terän ylös, vie sen aivan lycoriksenpunaisten hiusten juureen. Käsi on miltei tunnottomaksi jäätynyt, sitä ohjaa enää vain sisintä polttava tahto. Hiukset leikataan yhdellä nopealla, varmalla nykäisyllä. Kohmeisuudesta ei ole tietoakaan. Punaiset hiukset leijailevat lumelle. Ympäristö on kuin verestä tahriintunut hiusten levitessä kaikkialle.

Kaikki on valmista. Uhraus on tehty. Palava tahto voi jatkaa eteenpäin.

Kipinänvalkea 16.12.

Ensimmäiset liekit kohoavat puiden latvoihin. Tyttö katsoo, kuinka talon kattoa nuoleva tuli leimahtaa pienestä, valkeasta kipinästä kokonaiseksi roihuksi. Häkä ei tavoita tytön keuhkoja, sillä mikään niin kirkkaana hohtava kuin tuli ei voisi häntä satuttaa. Menneisyys palaa puhki reunoistaan. Mitä korkeammalle liekit nousevat, sitä leveämmin tyttö hymyilee. Kaikki saa mustua. Muistojen papereista ei jää mitään jäljelle, liekit polttavat kaiken, kunnes ilmassa tanssii kipinöiden sijasta tuhkaa. Tuhka on kevyt jäljitelmä siitä, mitä joskus oli. Melkein kuin muistot kohoaisivat konkreettisina kohti taivasta.