Sait minut tuntemaan syyllisyyttä siitä, että halusin olla rakastettu. Olin siinä edessäsi, kosketusta vailla; halusin olla joku, jota ajatellaan. Minä annoin kaiken itsestäni, vaikka minua pelotti olla olemassa. Sinä reagoit siihen kuin sairauteen, tarpeeseeni tulla rakastetuksi. Siinä oli jotain väärää, enkä minä ymmärtänyt koskaan, ettei se johtunut minusta. Sinun piti aina seisoa omilla jaloillasi, mutta minä en osannut, minä halusin, että joku kannattelisi minua edes pienen hetken. En osannut olla siitä sinulle vihainen. Ehkä minä nyt osaan.
Minä halusin, että näkisit ihmeitä silmieni pohjassa. Pelkäsin olla haavoittuva ja läsnä, pelkäsin olla ihminen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti