Sirna
Pellolla tuulee. Taivas riippuu raskaana viljapellon yllä kuin pyrkisi lasketumaan olkapäilleni. Tänään taivas ei tahdo hyvää, tunnen sen joka hengenvedolla, anna meille meidän syntimme anteeksi niin kuin mekin anteeksi annamme –
Taivas on hiljaa, kun minä huudan. Painun polvilleni sen alle ja niillejotkaovatmeitävastaanrikkoneet huudan. Jalkoihini sattuu, keuhkoja polttaa. Ei ole ketään, kenelle antaa anteeksi, koska minä en anna eivätkä he ymmärtäisi, he sanovat olevansa Jumalan kuva ja he ovat vääriä, he sanovat minua synniksi mutta minä olen elossa enkä minä en tahdo pelätä taivasta, joka ei itke.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti