Haudallasi

Tiedätkö, miltä tuntuu
kasvaa vanhaksi ja
yli sinusta?
Kuin suru olisi viimein
kuluttanut minut loppuun
pinnan alla
ei läiky enää mikään
istun haudallasi ja
olen vähemmän kuin vuosiin
silti enemmän kaltaisesi kuin silloin
kun punoimme tukkiimme kevättä
ja nauroimme samaa naurua

Kaipuusta
voin laulaa vain yhden syksyn
sitten lumi vie äänet mennessään
ja haudallasi läikehtivät tuhannet valonpisarat
Olen vanhempi kuin koskaan olit
ja minun on
ikävä
ikävä
ikävä
mutta ei sinua
vaan sitä

keitä me olimme
kun taivaan täyttivät revontulet ja illassa soi sini