torstai 7. toukokuuta 2026

Nimesi

Helmi

Tänään nimesi kohdalla on pelkää tyhjää. Yritin huutaa tyynyyn, entinen ystäväni suositteli sitä. Hän kärsi pahoista ahdistuskohtauksista. Hän sai niitä kauppojen hyllyillä ja aina silloin, kun tapahtui jotakin liian yllättävää. Hän oli empaattinen ja kaunis ihminen ja kuunteli murheitani, vaikka ei tiennyt niistä mitään. En tiedä, mitä hänelle kuuluu nykyään. Viimeksi, kun näin hänet, hän oli värjännyt hiuksensa punaisiksi. Se ei sopinut hänelle, mutta ehkä juuri siksi pidin siitä väristä hänellä.

Suoritin netissä muutaman kriittisen haun, vaikka tiedän tarkalleen, mitä minun kuuluisi tehdä. On olemassa apua minunkin kaltaisilleni, mutta olen ollut niin pitkään yksin, etten tiedä, miten mikään toimii. Minulla on äitisi numero edelleen puhelimessani. Sinun numerosi poistin kauan sitten. Tiedämme molemmat, miksi.

Tyynyyn huutaminen ei luonnollisesti auttanut. En tiedä, miksi edes yritin. Elättelen säännöllisin väliajoin toivoa siitä, että minuun tepsisi mikä tahansa sellainen, joka useimmiten auttaa ihmisiä. Kai sä Helmi tiedät, että toi on sairaus siinä missä muutkin? Sä voit saada apua. Se, mitä kukaan ei koskaan ole tajunnut, on se aito kuolemanpelko, jota tunnen ihan jokaisessa iltapäivässä ja laskevassa illassa. Pelkään henkeni puolesta. Henkeni.

Olen ajatellut sinua tänään paljon. En koskaan etene ajatuksissani siihen asti, miltä mahdat näyttää nykyään. Pitkät peuranjalkasi ja suuret ruskeat silmäsi. Valehtelisin, jos väittäisin, että en ikävöi sinua. Silti toivon, että mikään kammottava luonnonoikku ei koskaan saata sinua enää polulleni. En tahdo nähdä sinua sellaisena kuin olet nyt ja kaikkein vähiten tahdon ajatella sitä, mitä itse olin kanssasi. Ei ole juteltavaa. On vain tyhjiä huoneita sisälläni. Joskus minusta tuntuu, että ne ovat keskenään niin erilaisia, etten edes ymmärrä, miten ne kaikki voivat olla osa minua. Miten minä olin sitä mitä olin ja miten sinä olit edes todellinen enkelinkasvoinesi.

Aion olla ajattelematta mitään. Sinua. Itseäni. Huoneita. Ihmisen on joskus hyvä olla hiljaa, vailla ääniä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti