Sinun silmissäsi on aamun ensimmäinen aurinko. Lupaus lempeistä illoista takkatulen ääressä, tieto siitä, että rikkinäisenäkin saisin jäädä. Yöllisen pellon lempeä usva ja aamuinen aurinko, joka kurkistaa taivaanrannasta. Se kaikki on sinussa, kun sipaiset poskeasi ja hymyilet niin, että kasvoillesi piirtyy uurteita. Jokainen jälki, jokainen elämän piirtämä juova kertomassa siitä, kuinka paljon olet tätä maailmaa rakastanut. Minä rakastan kesää hymyssäsi ja jokaista pehmeää taitetta, jonka kehosi maalaa, kun istut tai kumarrut, kun olet niin oma itsesi, että minua huimaa.
Jos on olemassa useita maailmoja, sinun silmiesi pohjassa on välke niistä kaikista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti