Taivas helottaa punaisena ja armottomana, tunnen sen sykkeen rinnassani. Maailman sydämensyke. Galaksit leimuavat kaikessa raivossaan, mutta niiden hengitys ei pelota minua pois niiden luota. Kurotan käteni ylös, puristan sen kiinni. Suljen hetkeksi silmäni ja kuuntelen.
Galaksien kaukainen pauhu. Liikkuvat maailmat, jotka laulavat liikuessaan. Joku voisi kutsua sitä kehtolauluksi niille maailmoille, jotka jo sammuivat. Täällä minä tiedän, miltä kuulostaa luhistuvien maailmojen itku.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti