Suljetut silmät, unen utua silmäkulmissa. Pehmeinä rinnoille laskeutuvat hiukset kuin pellavasta punotut. Kesän vahvemmin esiin maalaamat pisamat ja raolleen jäänyt suu. Persikanpehmeät huulet. Kevät joka henkäyksessä.
Avaat silmäsi, totuttelet kevääseen, joka pyrkii ikkunasta sisään. Valoon, joka häikäisee vain hetken. Hymyilet, tunnistat minut. Nouset ylös, kysyt kauanko olet nukkunut, enkä minä tiedä vastausta, sillä olen uponnut sinun kauneuteesi, uinunut kaikessa, mitä olet.
Naurat ja painut vasten rintakehääni. Sanot rakastavasi minua ja ymmärrän, ettei maailmassa ole sanoja sille, mikä sinä minulle olet. Olet kaikki, olet aina ollut, eikä yksikään sana voi koskaan kuvata sitä minulle. Painan sinut itseäni vasten, hengitän kevättä sinussa ja tiedän, että tapahtui mitä tahansa, rakastan sinua aina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti