Mulla ei yleensä ole tapana tehdä minkäänlaisia alkuspiikkauksia tarinoille, mutta tässä nopea sellainen. Perhonen on tänä vuonna kirjoittamani kokeilu tuoda Wilhelm ja Julius moderniin yliopistomaailmaan. Tästä ei tullut aivan sellaista, kuin odotin, mutta haluan yhtä kaikki jakaa sen maailmalle. Minulla on lukuisia eri versioita hahmoistani ja tämä oli nyt ensimmäinen pitkä altenaattiversio, jonka olen koskaan kirjoittanut puhtaaksi.
Olen myös kirjoittanut ennen tätä tarinaa kaksi muuta romaanikäsikirjoitusta (Hetkiemme kudelma ja Siivetön), mutta heitä haudon. <3
Prologi
Sinä halusit aina, että minä rakastan sinua. Rukoilit sitä, kun kattolamppu piirsi sinulle sädekehän ja minä tukehduin lattialla omaan vereeni. Vaadit sitä, kun vietin iltaa siskoni kanssa enkä tullutkaan luoksesi yöllä, kuten alun perin sovimme. Anelit sitä, kun ilmoitin lähteväni lopullisesti.
Sinä et tiennyt, että minä rakastin sinua aina. Silloin, kun itkit, silloin, kun et sanonut mitään. Rakastin sinua ruokalan hälyisissä pöydissä ja lähibaarin tanssilattialla. Rakastin sinua, kun painuit päälleni etkä antanut minun hengittää ennen kuin sain lupasi.
Ei ollut ainuttakaan hetkeä, jolloin en olisi sinua rakastanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti