tiistai 12. elokuuta 2025

Perhonen: luku 8

Luku 8 (Wilhelm)



Minä en anna kenenkään jäädä aamuun asti. Yön läpäisemättömässä pimeydessä en osaa olla kenellekään mitään. Hetken hekuman jälkeen minusta on jäljellä pelkkää pimeään sekoittuvaa visvaa; en ole hyvä enkä edes yritä olla. Julius on lämmin ja kaikessa kömpelyydessään niin ahnas, etten voi olla antamatta hänelle kaikkeani. Siitä on pitkä aika, kun olen viimeksi nauttinut seksistä. Jaan ihoni muiden kanssa jatkuvasti, mutta en muista, miltä aito tyydytys tuntuu.

Ehkä Julius on riittävän uusi. Minulla on ollut hänen kaltaisiaan rakastajia, nuoria ja innokkaita, mutta hänen katseessaan on silti jotakin erilaista. Kun tuijotan hänen mustia kiharoitaan ja vielä niin ohuita käsivarsiaan, en voi olla miettimättä, miksen koskaan anna kenellekään mahdollisuutta.

Ehkä haluan vain testata häntä. Moni on halunnut jäädä vierelleni pysyvästi ja leikkiä kotia, mutta minä en salli sitä. Se katkeroittaa ihmisiä, mitä pidän pelkästään huvittavana. Jos teen välittömästi selväksi, että ruumiini on hetkeksi kaikki, mitä he voivat saada, sen pitäisi riittää. Yksi yö, joskus useampi, ei kenellekään enempää tai vähempää. En tee poikkeuksia, koska järjestelyni toimivat.

Erityisyyttä ei ole olemassakaan eikä kukaan voi tarjota minulle lämpöään kuin hetkeksi, mutta minä olen kyllästynyt ja tarvitsen virikkeitä. On olemassa ihmisiä, jotka vihaisivat Juliusta sielunsa pohjasta, jos antaisin hänen jäädä rinnalleni pitemmäksi aikaa. Moni tahtoi sen paikan tuntematta minua laisinkaan.

Juliuksen tukka on aamulla pörrössä. Hän näyttää pesästä eksyneeltä linnulta. Katse etsii jotain, johon kiinnittyä. Huomaan pitäväni hänen arkuudestaan, siinä on jotakin kunnioittavaa. Hän ei uskalla koskea mihinkään eikä jää tuijottamaan jokaista kotini yksityiskohtaa, mutta tulee silti lähelleni, kun osoitan eleilläni kaipaavani sitä.

Hän selviää ensimmäisestä testistäni. Julius istuu ruokalassa kanssamme kiusaantuneena, mutta silti hymyileväisenä. Hän yrittää nyökkäillä oikeissa kohdissa siinä kömpelösti epäonnistuen, mutta minusta se on pelkästään suloista. Ystäväni pitävät häntä hurmaavana. Ella osoittaa minulle kovaan ääneen hämmästyksensä siitä, että toin jonkun mukanani.

”Ethän sä koskaan tee niin!”

”Enkö mä sitten voisi?”

Ella ei ymmärrä tällaisista asioista mitään. Hän ei tiedä, miltä tuntuu asettaa maalitaulu jonkun selkään ja odottaa, että hänet raadellaan kappaleiksi. Minä teen Juliuksesta kohteen, oli se tavoitteeni hänen kanssaan tai ei. Ehkä minä haluan vain nähdä, miten poika selviytyy.

”Mä en todellakaan tiennyt, että sua kiinnostaa roikottaa jotakuta mukana”, Ella sanoo.

Minulla ei ole tarvetta perustella itseäni. Haluan nähdä, miten he tulkitsevat minut. Minun suhde-elämäni ei useimmiten jaksa kiinnostaa heitä muutaman minuutin kiivasta keskustelua enempää, enkä ole väärässä tälläkään kertaa.

Tämä on ensimmäinen iltani yksin moniin viikkoihin. En muista, koska olen viimeksi katsonut sarjoja tai lukenut kirjoja, en tee sellaisia asioita enää muuten kuin kursseja varten. Pimeydestä on tullut visvaista, mikään tekeminen ei vie pois sitä tunnetta, jonka sen kohtaaminen minussa aiheuttaa. En ole sohvallamakoilija, minä en viihdy aloillani. Jos joku tietäisi, minulle voisi suositella terapiaa, mutta minä tiedän paremmin – sellaisesta ei ole minulle mitään hyötyä.

Hetken suunnittelen soittavani yhdelle tuoreimmista kontakteistani. Joku voisi pitää ajatukseni kiireisinä ja kehoni lämpimänä. Vilkaisen kelloa. Yli puolenyön. Olen jo ylittänyt sen rajan, jonka jälkeen jaksan uusia ihmisiä tilassani. Minä vihaisin jo kaikkea, mitä he yrittäisivät minulle antaa. Huokaan.

Huomaan selanneeni somea tunnin, kun päädyn viimein Juliuksen Instagramiin. Kuvia on juuri niin niukasti kuin oletinkin. Satunnaisia kaveriporukkakuvia ja maisemakuvia, ei mitään, mistä saisi vähääkään kiinni. Julius näyttää kuvissa nuorelta ja iloiselta, niinhän hänen kuuluukin. Joihinkin kuviin on tägätty hänen näköisensä nainen. Nopealla selauksella saan selville, että se on hänen siskonsa.

Herttaista.

Jään tuijottamaan Juliuksen hymyileviä kasvoja ruudulla, kunnes levoton uni viimein saavuttaa minut.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti