Minulta kesti pitkään tajuta, että olin ensimmäinen, joka sai jäädä yöksi. Sen kertoi minulle yksi niistä, jotka alkoivat katsoa minua pitkään yliopiston pihamaalla, kun jätit minuun polttomerkkejäsi yksi kerrallaan. Käsi olallani. Punattujen huulien sipaisu poskella, melkein tahriva, taktikoitu.
En ymmärtänyt, miksi et sallinut kenenkään jäädä viereesi aamuun asti. Vielä vähemmän ymmärsin, miksi minä olin kaikista ihmisistä se, jonka sallit. En tuntenut sinua enkä silloin vielä tiennyt, mitä se merkitsi. Siinä oli minulle jotakin herttaisen romanttista; teit minusta erityisen, sitähän sinä halusit. Että minä olisin se, johon kaikki katseet kääntyisivät.
Minä jäin vain värjöttelemään aamuiseen lämpöösi ja kutsuin sitä unelmakseni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti