Ouroboros

Nestettä valuu viemäriin, ensin valkoisen- ja vihreänkirjavana, sitten punaisen raidan koristelemana. Sitä on valunut jo useamman minuutin ajan, minä olen epäonnistunut. Väsymys turruttaa ruumiin, se ei ole valmis seuraaviin sormiin. Yritän hapuilla kurkkuni päätä, tunnustelen hampaita ja paistoksen jäämiä niiden välissä. Pitemmälle, en tunne enää kipua, löydänkö vatsalaukkuni ja saanko sormeni kiertämään koko fyysisen ruumiini, jos yritän riittävästi? Muuttuisin yhdeksi itseni kanssa, tulisin ouroborokseksi, joka kiertää ruumiinsa uudelleen ja uudelleen.

Sisuskaluni söisivät itse itsensä, käteni kiertyisi niiden ympärille vaikkei niitä olisi enää olemassa. Yhtä aamuisen keiton makuista ja väristä kierrettä, minä, elimistöni ja ruumiini, kaikki kierteessä, kirkkain värein maalatussa symbioosissa keskenään.

Sormeni eivät tavoita maaliaan, en pääse loppuun asti, koska unohdan matkalla, mistä aloitin. Unohdan sen aina. Edes punainen raita viemäriin valuvassa nesteessä ei muistuta minua mistään, näen vain toisiinsa sekoittuneita, rumiksi muuttuneita värejä. Lautasella ne olivat vielä kauniita, mutten muista niiden makua, vaikka ne kävivät kielelläni vielä hetki sitten. Viemärissä maulla ei ole enää väliä, se on muuttunut nopeasti imperfektiksi.

Fyysinen ruumiini tärisee, mutta en tavoita sitä enää. Suussani maistuu ainoastaan epäonnistuminen, suuri pettymys siitä, että kierre jatkuu yhä vääränlaisena. Katoavia makuja, erilaisia muotoja ja hajuja suussani nenässäni mielessäni, sitten suihkun lattia ja sitten –

Sitten ei mitään. Sitten vain viemäri, vain sappinesteet pitkin suihkun lattiaa, tajuntani rippeet värikkäänä sotkuna kaikkialla paitsi sisälläni. Ei koskaan sisälläni.

Yritän uudestaan, mutta saan ulos vain äänen, jonka häpeän tunnustaa omakseni. En saa ulos mitään muuta, vaikka laittaisin sormet kuinka syvälle, vaikka unohtaisin keiton hajun ja sen, miten ihanalta sen pitäisi tuntua viilettäessään hampaitteni ja kieleni ohitse, minuuteni toiselle puolen.

Mutta silti minä jään aina sisälle, en koskaan saa sitä tyydytystä, että näkisin itseni valumassa nesteen mukana alas viemäriin. Jään sisälle keiton kanssa, kutitan ja pistelen. Enkä minäkään maistu enää miltään.