Kun Linnea tulee yliopistolta, hän kaivaa vaaleanpunaisesta laukustaan rasiallisen mansikoita ja virnistää. Hän riisuu pehmeän tupsupiponsa ja vaaleanpunaiset tumppunsa pöydälle ja katselee tyytyväisenä vuoroin mansikoita, vuoroin minua.
”No?”
”Mitä no?”
”Mansikoita!!”
”Ihana juttu, baby, mutta mistä hyvästä?”
”Kevät tulee! On maaliskuu!”
”Ja siksi mansikoita?”
”Olet ihan tyhmä.”
Linnea mutristaa huulikiiltoisia huuliaan.
”Et ymmärrä nyt yhtään!”
”Valaise vähän, rakas.”
”Kevät! Ihana rakas kevät tulee! Sitä pitää juhlistaa!”
Nousen keittiön tuolilta ja nappaan Linnean syleilyyni. Hän mutristaa yhä huuliaan ja katsoo minua tuimasti. Pörrötän hänen vaaleaa päätään ja saan hänet lopulta kikattamaan. En ole osannut odottaa kevättä, sillä minulle kevät on tässä pienessä tytössä, jonka saan joka ilta vetää kainalooni ja suukottaa. Silti se, miten tiedän hänen reagoivan tulevaan kevääseen, saa minut täyttymään innosta. Linnea rakastaa kevättä enemmän kuin mitään. Hän hihkuu innoissaan jokaista auringon pitsittämää lumikinosta ja hangen alta pilkistävää vihreää kasvia.
”Oot maailman söpöin, tiesitkös”, kuiskutan Linnean tukkaan.
”Mutta kun KEVÄT!”
”Sä olet mun kevät”, sanon suukottaen Linneaa hellästi päälaelle.
”Kuules nyt!” Linnea sanoo mätkäisten minua olkaan, mutta kikattaa silti onnellisena kainalossani. Hänen naurunsa on keväinen puro, joka liplattaa aurinkoisessa metsässä valtoimenaan. Varvut pilkistävät lumen alta, kevätaurinko putoilee pisaroina puitten välistä. Siltä hän tuntuu, minun kevääni, minun rakkaani.
”Sä kyllä rakastit kevättä jo pienenä. Kaivoit kumpparit esiin ja menit hyppimään lätäköihin, vaikka katoilta putoili vielä märkää lunta ränneihin.”
”Se on maailman paras asia! Rakastan sitä yli kaiken! Ja tuun aina rakastamaan.”
”Mä rakastan kulta sua yli kaiken.”
”Hei nyt en kestä sua yhtään, onko murulla ollut vähän ikävä?”
Mutristan huuliani.
”Voihan se olla.”
Linnea suutelee minua suoraan suulle.
”Hassu. Oon tässä nyt. On viikonloppu and I’m all yours. Meidän ei tarvii käydä ees porukoilla ennen sunnuntaita, voidaan vaan… olla.”
Hänen äänensä muuttuu pehmeäksi ja taipuisaksi, ja se saa kehoni välittömästi kihelmöimään. Vien käteni Linnean pörröiseen tukkaan ja silitän hänen niskaansa.
”Me ei olla hetkeen… tai siis.”
”Haluatko sä ottaa mut nyt?”
Linnean puhe on selkeän kiihottunutta. Hän painaa pehmeän kehonsa omaani vasten ja tunnen, kuinka hänen rintansa tuntuvat pehmeinä kehollani. Minussa värähtää heti.
”Mmh… rakas.”
Laitamme nopeasti ohimennen mansikat jääkaappiin ja nauramme, kun suutelen Linneaa hänen avatessaan jääkaappia. Kannan kikattavan tyttöni sohvalle ja riisun hänet niin, että hänen yllään on pelkkä tiukka vaaleanpunainen toppi ja vaaleat pitsiset pikkuhousut.
Painan pääni hänen rintoihinsa ja kiskon hampaillani paitaa alemmas. Linnea kikattaa minun hamutessani huulillani hänen rintojensa kärkiä. Linnea tarttuu sormillaan tukkaani ja puristaa sen tiukkaan otteeseensa.
”Ota mut”, Linnea kuiskaa vääntelehtien allani. Nousen istumaan ja kiskon vyöni nopeammin pois kuin koskaan. Revin paidan vauhdilla Linnean yltä, ja hänen rintansa keinahtavat niin, että minulla alkaa seisoa. Linnea auttaa minut housuistani ja sujauttaa kätensä alushousuihini. Hänestä pakenee onnellinen henkäys.
”Mun pretty boy…”
”Vain sä voit kutsua toisen ihmisen penistä tolla nimellä…”
”Mut kun se ON pretty boy! Ja niin oot säkin… mun upea mieheni.”
Linnea suutelee minua samalla, kun hieroo minua alhaalta, ja minä voin vain painautua nälkäisenä häntä vasten. Rakastan tyttöäni näin hellänä ja halukkaana, ja maltan tuskin pysyä ihossani, niin kovin minussa sykkii.
Linnealla on vielä alusvaatteet yllään. Se ei käy. Autan häntä pikkuhousuistaan ja me nauramme, kun se menee potkimiseksi ja ähellykseksi siitä huolimatta, että olemme molemmat jo aivan valmiita yhdyntään.
”Vaatteita on aina ihan liikaa”, nauran.
”Miks tää on aina tällasta! Sitä paitsi nää on liian pienet anyway…”
”Voi muru tarviitsä uudet? Anna mä hellin sua…”
”Eiiih sä ostat aina mulle asioita!”
”Täytyyhän mun tytöllä olla sopivia alushousuja.”
”Oon pitänyt näitä teiniajan hepeniä ihan sun vuoks, vaikka ne jäi pieneks ajat sitten.”
”Mun vuoks?”
”Mua kiihottaa muistella sitä aikaa. Sua. Ja meidän sen aikaista elämää.”
Kaikki yöt salaa Linnean huoneessa. Isän tai äidin ollessa keittiössä livahdin mukamas vessaan, kunnes pääsin siirtymään Linnean huoneeseen ja painumaan vaativana ja rakastavana hänen päälleen.
”Plus mä tiedän, että sä tykkäät mun kropasta”, Linnea sanoo hymyä äänessään. Tykätä ei kuvasta sitä, mitä minä ajattelen hänen kehostaan. Hän on aikuistuttuaan tullut entistä muodokkaammaksi, vatsa ja rinnat ovat pyöristyneet ja hän näyttää niin kertakaikkisen naiselliselta ja kauniilta, että en pysy housuissani. Hänen pukeutumisensa korostaa hänen kehonsa muotoja, hän pukee paljon suloisia vaaleanpunaisia asuja ja käyttää pörröisiä asusteita. Minua kiihottaa uskomattomasti nähdä hänet tyttömäisissä asuissa, ja nytkin hänen alusvaatteensa ovat suloisen vaaleanpunaiset. Hän tekee tämän tahallaan, tiedän sen; viettelee minut tyttömäisen pehmeällä olemuksellaan.
”Kulta mä RAKASTAN sun kroppaa… Mun kaunis ihana.”
Linnea hymyilee onnellisena ja painaa minut päälleen. Riisun hänet alastomaksi, ja hän vääntyilee kuumeisesti allani. Suutelen hänen rintojaan ja saan hänet henkäilemään ja puristamaan uudelleen kätensä tukkaani. Suutelen häntä kaikkialta, näytän hänelle, mitä hän ansaitsee. Minun kevääni. Pääni täyttyy kevään väreistä ja valosta, kun saan Linnean voihkimaan.
Rakkaani sivelee minua pitkään alhaalta ennen kuin laitamme kondomin ja asetamme minut hänen sisäänsä. Emme koskaan unohda ehkäisyä, vaikka Linnealla on pillerit. Sitä riskiä emme voi yhdessä ottaa.
Linnea nauttii tänään täysillä, hän laukeaa ennen minua ja huohottaa allani vielä hetken ennen kuin minäkin painun väsyneenä häntä vasten ja hengitän seksin tuoksua ilmassa. Linnea pyörittelee suortuviani sormiensa välissä, hän tuntuu olevan täysin läsnä kehossaan. Sivelen hänen lantionsa kaarta ja reisiään vielä hetken, viipyilen hänen kehollaan. Meillä ei ole tänään mikään kiire. Viikonloppu käärii meidät peittoonsa ja voimme vain olla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti