Syntipukki

SV: väkivallan kuvailua, varsin graafista

(Wilhelm ja Julius)

Matelet lattialla kuin hakattu eläin. Jokin näyssä on minulle liikaa, sinä olet liian säälittävä. Et edes yritä enää minun mielikseni peitellä sitä, että sinuun sattuu. Minä en jaksa sinun valitustasi, en jaksa sitä, että olet niin hyvä ja vahva ja kaunis eikä minussa ole mitään hyvää sinulle tartuttavaksi. Joinain hetkinä vihaan sinua niin, että kaikki muu sumenee. Haluan vain irrottaa sinusta osia yksi kerrallaan. Olet niin raukka, että tuskin osaisit edes kaivata niitä. Kiittäisit, koska se olin minä, joka ne irrotti. Kerää itsesi, rakki.

Ja silti.

Hellät kätesi. Hymysi, kun näet minut ensimmäistä kertaa aamulla.

Vihaan sinua. Vihaansinuavihaansinuavihaansinua. Mikset koskaan ole sitä, mitä kaikki aina ovat, tyhjiä kuvia, joihin ei voi tarttua? Sinä tiedät, että en minä vihaa sinua, vaan ihmisiä, vihaan jokaista, joka ei katsonut, jokaista, joka ei kääntynyt.

Minä pidän mielessäni kirjaa jokaisesta kerrasta, kun minut sivuutetaan. Minä muistan ne kaikki. En anna teidän unohtaa, saastat, teistä ei ole mihinkään. Löydätte ne edestänne. Odottakaa vain.

Sille on syynsä, että te hylkäsitte minut.

Kaikki paitsi sinä.

Sinua pitää rankaista moisesta hellyydestä. Miten kehtaat kaataa sitä osakseni kuin ansaitsisin sen? Tiedät, että se ei pidä paikkaansa. Minussa täytyy olla jotain vikaa, kun olen tällainen. Et koskaan tee siitä syytäni, et edes silloin, kun moitit minua lempeästi. Moitit minua aina vääristä asioista, et koskaan verestäsi kynsieni alla. Ehkä se tekee sinusta kieroutuneemman kuin minusta, mitä mieltä sinä olet, rakkaani?

Katson, kun ryömit lattialla ja ajattelen jokaista ihmistä, joka käänsi minulle katseensa. Heitäkö minä rankaisen, kun laitan sinut polvillesi? Kärsit heidän rangaistuksensa tuhansittain. Olet tietämättäsi marttyyri. En kerro sinulle sellaisia asioita, etkä sinä osaa arvata. Luet minua paremmin kuin kukaan etkä silti tiedä, montako ihmistä tapan öisin unissani. Haluan repiä ripsiä irti, kunnes silmä verestää. Ajattelen silloin jokaista kertaa, kun sanoin jotakin ja te kaikki keskustelitte jostakin muusta, puhuitte toistenne päälle. Lakkasinko silloin olemasta? Kenties. Te ette enää koskaan katsoneet minuun.

Veri käsissäni on teidän syytänne.

Mitä sanottavaa teillä on siihen?