Siihen vain tottuu. Ei tule ajatelleeksi, etteivät kaikki tee asioita samalla tavalla - että oma tapani saattaa olla hyvinkin omaperäinen ja vain itselleni muotoutunut. Ai mikä niin? Kirjoittaminen prosessina. Oma kirjoitustyyli ja kaikki se, mitä ennen varsinaista kirjoittamista tapahtuu.
Olen täällä puhumassa tällä kertaa siitä, miten prosessikirjoittaminen toimii minun kohdallani. Lyhempiä tekstejä en suunnittele ja asiakirjoittaminen toimii erikseen, mutta lähes romaanimittaiset tekstit tarvitsevat jo hirvittävän määrän taustatyötä. Tahdonkin jakaa teidän kanssanne vähän omia kokemuksiani ison tekstin kirjoittamisesta prosessina ja siitä, miten toimin eri vaiheissa. Tämä ei missään nimessä ole sellainen "Tee juuri näin, koska tämä on ainoa oikea tapa" -tyyppinen postaus, vaan pikemminkin pieni avaus pääkoppaani. Näin minä teen, ja jos siitä on jollekulle apua, sehän on vain loistavaa.
Tässä postauksessa siis:
- Maailmanrakennus - mitä ja miten?
- Hahmojen kehittäminen
- Juoni
- Visuaalinen puoli
- Kaikki se muu - mitkä ihmeen symboliikka ja teema?
- Kompastuskivien kautta - mikä kaikki voi mennä pieleen?
- Hyödyllisiä linkkejä
Maailmanrakennus - mitä ja miten?
Jos on kyse fantasiamaailmasta tai omasta todellisuudesta, se pitää rakentaa. Jos on kyse omasta fiktiivisestä kaupungista, se pitää rakentaa. Silloinkin, kun on kyse tavallisten ihmisten tavallisesta maailmasta, meidän planeetastamme, se maailma pitää rakentaa. Edes meidän todellisuutemme puitteissa ei voi luottaa siihen, että kaikki sujuu omalla painollaan. Henkilöhahmoilla on asuinkaupungit, omat perheet ja kodit, läheiset ihmiset, lempitavarat hyllyillä ja niin edelleen. Mitä muutakaan tämä olisi, jos ei maailmanrakennusta?
Itselleni ominaisinta on luoda kokonaan oma ympäristö, josta kirjoittaa. Minulta löytyy useita fiktiivisiä maailmoja, jotka rakennan pala palalta. Noin yleisellä tasolla maailmanrakennuksessa pitää muistaa muutamia perusseikkoja kuten maailman historia, mahdolliset uskonnot, poliittinen tilanne, hallintomuoto ja mahdollinen maailman synty. Fantasiamaailmoissa mahdolliset rotujen synnyt, anatomiset rakenteet ja polveutumiset ovat myös tärkeitä.
Tärkeintä on se, että maailman voisi kuvitella todelliseksi. Vaikka se kuinka olisi fantasiamaailma, jossa on kaikkia mahdollisia otuksia, se on silti jonkinasteinen yhteiskunta ja todellisuus, jossa täytyy olla omat sääntönsä. Raastavan realistinen ei tarvitse olla, jos se ei sovi tekstin luonteeseen, mutta on aina suurta plussaa, että kehitetty todellisuus tuntuu oikealta.
Monesti esitän itselleni kysymyksiä ennen varsinaista maailman luomista: Kuka tätä maata johtaa? Kauanko maa on ollut olemassa? Mistä kansa on syntynyt? Mihin jätteet ja vesi menevät? Tarvitaanko maassa valuuttaa, ja jos tarvitaan, mistä sitä saadaan? Millaisia työpaikkoja maassa on? Kysymyksiä on vielä loputtomasti lisääkin. Käytännössä kannattaa miettiä, miten oma yhteiskuntamme toimii ja millaisia asioita maailmassa pitää ottaa huomioon. Myös erilaiset traditiot (juhlaperinteet, häät, hautajaiset etc.) kannattaa pitää mielessä, jos niitä sattuu tarvitsemaan. Ja vaikkei tarvitsisikaan, onhan se hyvä olla tiedossa, miten perusasiat toimivat.
Käytännössä oma maailmanrakennukseni tapahtuu siten, että piirrän useita karttoja eri alueista ja kirjoitan samalla ylös vastauksia miettimiini kysymyksiin. Jos maa on fantasiamaa, pureudun mytologiaan ja rotuihin erityisen tarkasti. Itse en ole kovin paljoa taioista kirjoittanut, mutta niitä miettiessä kannattaa usein pohtia taikojen rajallisuutta ja erilaisia sääntöjä. Ylipäätään koko maa on hyvä rakentaa sääntöjen pohjalle. Jos henkilöillä ei ole sääntöjä, miten he elävät? Kuka säännöt laatii ja miten mikäkin pienempikin yksityiskohta toimii?
Kokoan usein monitoimivihkoihini erilaisia suunnitelmia fiktiivisistä maistani. Jos en luo omaa maata tai kaupunkia, mietin henkilöhahmojen asumista ja toimimista meidän yhteiskunnassamme. Maasta kirjoittaessa pitää perehtyä (turhan) tarkasti kaikkeen siihen, mitä ympärillämme tapahtuu ja millaisissa puitteissa tarinan ihmiset elävät.
Kuulostaa hirvittävältä työltä, mutta itselleni tämä käy usein nopeasti. Ideoita ei voi pakottaa, kirjoitan niitä ylös sitä mukaa, mitä niitä tulee. Yleisesti ottaen maanrakennuksessa ennen kirjoitusvaihetta kestää suunnilleen 1-6 kuukautta. Monesti tarinan ottaessa uusia muotoja kirjoitusvaiheessa saattaa tapahtua niin, että tietyt lainalaisuudet muuttuvat kokonaan ja joudun pistämään aiempia suunnitelmia uusiksi. Voi siis hyvin olla, että maailmaa rakentaessa kestää hyvinkin kauan.
Tarinoiden maailmaa luodessa mietin yleensä seuraavia kysymyksiä (niiden ohella, jotka jo mainitsin):
- Millainen mytologia maalla on?
- Miten uskonto/mahdollinen muu perinne näkyy esimerkiksi rakennuksissa, pukeutumisessa ja puheessa?
- Millaista kieltä puhutaan? Onko siinä alueellisia eroja?
- Millä alueella asuu minkäkin näköistä väkeä, miten he polveutuvat?
- Kuinka tiukat säännöt rajoittavat esim. ammattia, pariutumista, pukeutumista ja järjestöjen perustamista?
- Kuka on sukua kenellekin? Sukupuut?
- Millaista termistöä käytetään?
- Millainen on koko alueen historia? Mitä oli ennen sitä, mihin nyt uskotaan?
Ja jos kirjoittaa ihmismaailmasta, seuraavat voivat auttaa:
- Missä henkilöt asuvat? Miten he maksavat asumisensa?
- Millainen kaupunki on kyseessä? Onko se todellinen vai keksimäsi?
- Millainen kaupungin ilmasto on? Entä liikenne?
- Millaisia työpaikkoja kaupunki tarjoaa? Käyvätkö hahmosi töissä?
- Mitä kulkuvälineitä kaupungissa on?
- Millaiset kulkuyhteydet siellä on?
Maailmanrakennukseen voi käyttää apuna myös esimerkiksi Notebook.aita, joka voi joillekin toimia selkeyttävänä paikkana.
Tarinoiden maailmaa luodessa mietin yleensä seuraavia kysymyksiä (niiden ohella, jotka jo mainitsin):
- Millainen mytologia maalla on?
- Miten uskonto/mahdollinen muu perinne näkyy esimerkiksi rakennuksissa, pukeutumisessa ja puheessa?
- Millaista kieltä puhutaan? Onko siinä alueellisia eroja?
- Millä alueella asuu minkäkin näköistä väkeä, miten he polveutuvat?
- Kuinka tiukat säännöt rajoittavat esim. ammattia, pariutumista, pukeutumista ja järjestöjen perustamista?
- Kuka on sukua kenellekin? Sukupuut?
- Millaista termistöä käytetään?
- Millainen on koko alueen historia? Mitä oli ennen sitä, mihin nyt uskotaan?
Ja jos kirjoittaa ihmismaailmasta, seuraavat voivat auttaa:
- Missä henkilöt asuvat? Miten he maksavat asumisensa?
- Millainen kaupunki on kyseessä? Onko se todellinen vai keksimäsi?
- Millainen kaupungin ilmasto on? Entä liikenne?
- Millaisia työpaikkoja kaupunki tarjoaa? Käyvätkö hahmosi töissä?
- Mitä kulkuvälineitä kaupungissa on?
- Millaiset kulkuyhteydet siellä on?
Maailmanrakennukseen voi käyttää apuna myös esimerkiksi Notebook.aita, joka voi joillekin toimia selkeyttävänä paikkana.
Hahmojen kehittäminen
Tämä on ehdoton suosikkivaiheeni tarinoissa. Rakastan yli kaiken kehittää hahmoja ja heidän välisiään suhteita. Jos tarinani eivät synny muutamista lauseista, joita mieleeni saapuu, ne syntyvät hahmoista. Esimerkiksi tarinaani Tulisielu kehitin yhden hahmon ensimmäisenä. Minulla oli selvä mielikuva, millaisena kaikki pitävät häntä ja mikä hänen suhtautumisensa muihin on. Kaikki tarinassa alkoi pyöriä tämän hahmon ympärillä, ja lopulta muut ideat syntyivät tueksi.
Minulle hahmojen luominen on lähes terapiaa. Saan käsitellä niiden kautta omia tuntemuksiani ja pistää ne kokemaan asioita, joita en itse voisi omassa elämässäni kokea. Kaikki mahdolliset tunnekirjot on uskomattoman ihanaa käydä hahmojensa kautta läpi. Lisäksi yksinkertaisesti nautin siitä, että pienet ideat päässäni muodostuvat kokonaiseksi toimivaksi ja ajattelevaksi henkilöksi.
Parasta hahmon kehittäminen on silloin, kun sitä ei tarvitse pakottaa. Useimmiten annan hahmojeni vain kehittää itse itsensä. Se tapahtuu omalla painollaan, ne vaan kertovat itsestään asioita ja lopulta muodostuvat omiksi kokonaisuuksikseen.
Hahmo on tuskin koskaan valmis. Miten se voisi olla, kun ei yksikään ihminenkään ole? Aina tulee uusia piirteitä, uusia ongelmia ratkottaviksi. Mistä sitten tietää, milloin hahmo on riittävän valmis siihen, että sillä voi kirjoittaa? Usein kyse on tunteesta. Siitä, että tuntee hahmonsa tarpeeksi hyvin voidakseen kirjoittaa sillä mahdollisimman aidosti. Jokaisessa tarinassa on hahmoja, joita ei ole mietitty aivan yhtä loppuun kuin toisia. Se on niin ikään laki tässä hommassa - jotkut saavat enemmän huomiota ja muuttuvat tärkeämmiksi kuin toiset. Se ei tarkoita sitä, etteikö sivuhahmojakin voisi kirjoittaa hyvin.
Aluksi kannattaa miettiä, mikä hahmon rooli tarinassa on. Tarvitaanko hahmo sinne tuhoamaan maailma, vai onko hän paikalla vain antaakseen sen yhden ainoan neuvon, joka kuljettaa viestin perille? Jokaisen rooli ei ole niin mahtipontinen kuin voisi kuvitella. Jotkut hahmot ovat tarinoissa vain tuodakseen tärkeämpiin hahmoihin syvyyttä. Minulla on monia sellaisia sivuhahmoja, jotka ovat yksinään hyvinkin tyhjiä, mutta tuovat muihin erilaisia näkökulmia. Tästä syystä kannattaa miettiä tarkkaan, mitä haluaa hahmoltaan ja mihin sen haluaa istuttaa. Joskus on niitäkin hahmoja, jotka luodaan vain, jotta ne voidaan tappaa. Sekin on periaatteessa ihan hyväksyttävä kerronnan keino. Jos sillä tavalla tuodaan lukijalle paremmin ilmi maailman luonnetta, se voi toimia. Monesti kannattaa kuitenkin muistaa, ettei ainakaan tärkeitä hahmoja kannata tappaa silkan draaman vuoksi. Tai sitten ehkä juuri siksi. Turha kuolema herättää ajatuksia. Kunhan kirjoittaja itse tietää, mihin pyrkii hahmoillaan.
Miten sitten luodaan toimiva henkilö? Kannattaa muistaa, että kaikki tarinat on jo kirjoitettu. Ei ole mitään ideaa lähteä luomaan mitään ajatuksella "Luon maailman uniikeimman päähenkilön ja hänelle tarinan", koska niin ei kuitenkaan tule käymään. Harvoin inspiraatio toimii siten, että lähtee tieten tahtoen kehittämään mahdollisimman erottuvaa ja spesiaalia henkilöä onnistuen siinä.
Kliseitä kannattaa silti kiertää - tai käyttää hyödykseen. On kenties klisee kirjoittaa kaveriporukan kolmiodraamasta, mutta sen voi tehdä hyvinkin. Aina pitää tehdä siten, mikä tuntuu parhaimmalta. Mitään ei ole syytä kiertää vain siksi, että se on jo käytetty idea. Kuten sanottua, pyörää keksitään aina vain uudelleen. Mutta mitä pahaa siinä on? Kliseisiä hahmoja voi toki tehdä, kunhan tekee sen tiedostaen tekevänsä niin.
Entä mitä hahmosta kannattaa tietää ennen kirjoittamista? Valmista hahmoa ei ole olemassakaan, mutta on hyvä tuntea muutamia perusasioita hahmosta ennen sillä kirjoittamista. Koetin listata muutamia seikkoja, jotka ainakin itseni on hyvä tietää:
- Nimi (sukunimi myös, jos se on olennaista)
- Ikä (oli ikäsysteemi mikä hyvänsä)
- Ulkonäköseikat: pituus, hiusten väri, tuntu ja pituus, vaatetus ja värit, ihon sävy, ruumiinrakenne
- Varallisuustaso
- Moraalit: Hahmo ei voi olla tyhjän päällä. Jokainen on moraalinen toimija - silloinkin, kun moraalia ei ole.
- Pelot: On usein hyvin olennaista tietää, mitä hahmo pelkää ja miksi. Pelot ohjaavat enemmän kuin oikeasti tiedämmekään.
- Persoonallisuusseikat: Mistä hahmosi suuttuu? Millainen hän on vihaisena? Osaako hahmosi itkeä? Mikä tekee hänet iloiseksi? Miten hän reagoisi kuolemaan (joko läheisen tai itsensä)? Mitä hän arvostaa eniten?
- Ihmissuhteet: Perhe? Seurustelusuhteet ja seksuaalisuus? Toimiiko hahmosi eri tavalla joidenkin ihmisten kanssa kuin toisten?
Usein luon ihmissuhdekarttoja vihkoihini ihan vain kartoittaakseni, millaiset suhteet hahmoillani on toisiinsa. Ihmissuhteet ovat usein hyvin monimuotoisia eivätkä selkeästi luokiteltavissa ystävyys/rakkaus/viha -linjastolle, mutta sellaisesta on usein hyvä aloittaa.
Hyvän hahmon määritelmää ei ole olemassakaan. Tiedät itse, milloin pidät hahmostasi ja sillä kirjoittamisesta. Usein pienet kirjoitushaasteet auttavat tutustumaan hahmoon! Voi kehittää erilaisia skenaarioita ja miettiä, miten hahmo toimisi niissä. Pienet tekstit auttavat ymmärtämään paljon.
Ja mikä tärkeintä muistaa: hahmot ovat usein sellaisia pieniä paholaisia, että kehittävät itse itseään tarinan edetessä. Ne eivät kysy kirjoittajaltaan yhtään mitään. Olen usein vain jäänyt tuijottamaan suu auki vierestä, kun nuo ovat tehneet itse päätöksiä ja kehittäneet itseään ihan eri suuntaan kuin olin suunnitellut. Sellaista se joskus on.
Juoni
Kun hahmot ja maailma alkavat näyttää edes jotakuinkin valmiilta, onkin aika pohtia, mitä tarinassa oikeastaan tapahtuu. Itselleni juonen kursiminen kokoon on ehdottomasti vaikein vaihe. Minulta tulee usein luonnostaan monia maailmanrakennukseen ja hahmoihin liittyviä seikkoja, mutta itse juoni onkin sitten vaikeampaa saada yhtenäiseksi.
Aluksi on hyvä tietää, keiden näkökulmista aikoo kirjoittaa. Myös kronologisuudesta on hyvä päättää ihan alussa - kerrotaanko teksti aikajärjestyksessä pisteestä A pisteeseen Ö, vai hypitäänkö välissä menneisyyteen? Monissa nykyromaaneissa hyödynnetään taktiikkaa, joissa osa luvuista kirjoitataan menneessä ja osa nykyisyydessä. Se toimii hyvin silloin, jos joku mennyt henkilö on kuollut ja hänen näkökulmaansa tarvitaan selittämään nykyisyyttä.
Itselleni juonen kursiminen on aina ollut hieman työlästä. Joudun miettimään tosi tarkasti, mitä missäkin kohtaa tapahtuu. Usein tiedän muutaman satunnaisen tapahtuman ja joudun kirjoittaessa oksentamaan tekstiksi kaiken niiden välissä. Tämän takia kannattaa aivan oikeasti miettiä ihan koko tarina alusta loppuun ennen kirjoittamista. Se on hirvittävän työlästä, mutta lupaan, että se palkitsee. Mikään ei ole niin hirveää kuin täysi tyhjyys kesken tarinan. Ajatus siitä, ettei tiedä yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten siitä päästään kohti loppua.
Olen kirjoittanut hyvin monta tarinaa ilman, että olen tiennyt tarkalleen miten ne loppuvat. Kirkkaimman tähden kanssa tiesin, mihin sanoihin sen lopetan, mutten tiennyt loppupuoliskon tapahtumista aivan tarkalleen. Ne joutui sitten kirjoittamaan juonikaavioksi kesken tarinan. (Ystäväni muistavat, kuinka kirjoitin kynä sauhuten asioita ylös maantiedon tunnilla...) Kirkkain tähti on ollut helpoin ja vaivattomin kirjoitettava, mutta se vaati suuren työn ja ihan hirvittävän ison inspiraation. Sellaista tuskin tulen hetkeen näkemään. Siksipä vastedes tulen miettimään ihan yhtä tarkasti, mitä missäkin kohtaa tulee tapahtumaan.
Tarinat pitää kartoittaa hyvin tarkasti. Pitää tietää, missä mitkätkin hahmot ovat missäkin kohtaa ja mitä he tekevät milloinkin. Sekaannuksia tulee kirjoittaessa, mutta niitä voi ehkäistä suunnittelemalla juonta vaikkapa kartoittamalla, missä hahmot liikkuvat tarinan eri vaiheissa. Tarinaa on muutenkin hyvä suunnitella hahmojen kautta: kenen pitää tehdä mitäkin, miksi, missä ja miten? Kenen kanssa?
Tähän ei auta juuri mikään muu kuin ankara suunnittelu. Itse piirrän juonikaavioita. Myös draaman kaarta (löytyy googlettamalla helposti!) voi miettiä auttaakseen aivoja selvittämään juonen hämähäkinseitit.
Visuaalinen puoli
Tämä on myös yksi suosikkiasioistani! Haluan aina ehdottomasti tietää, miltä missäkin näyttää. Usein mietin paikkoja hahmojeni kautta. Mietin, miltä missäkin näyttää, kuulostaa ja mitä tuoksuja ilmassa leijuu. Jokainen tarinan paikka ja hahmo on omanlaisensa.
Jos sattuu olemaan piirtäjä, voi aina yrittää piirtää hahmojaan tai paikkojaan paperille. Itse piirrän aina omat hahmoni ennen kuin kirjoitan niistä yhtään mitään. Saatan tosin muokata hahmodesignejä jälkikäteen, jos kehitän väreille tai koruille uutta symboliikkaa tai olen muuten vain epätyytyväinen johonkin hahmoissani. Maisemissa olen luokattoman huono, mutta yleensä piirrän pohjapiirroksia ja karttoja ennen kirjoittamista. Minulle on tärkeää tietää, missä tavarat ja paikat sijaitsevat.
On myös hyvä tietää, millaisia tärkeimmät rakennukset on. Kirkkaimpaan tähteen kirjoitin paljon linnoista, joten täytyi muistaa tarkasti, millaisia eroja niissä oli, etten vahingossakaan sotkenut yksityiskohtia keskenään. Kyseisessä tarinassa värit ovat todella isossa roolissa, joten otin niistä kaiken mahdollisen irti kirjoittaessani paikkoja ylös.
Jos ei satu nauttimaan piirtämisestä, voi käyttää apuna ystävä Googlea tai vaikkapa Pinterestiä. Itse kerään Pinterestiin järkyttävän määrän inspiraatiojuttuja omiin kansioihinsa. Näin saan yleensä selkeän visuaalisen kuvan hahmoistani ja maailmoistani. Usein minulla on päässäni selkeitä värejä ja tunnelmia, joilta tarinani näyttää. Näillä en nyt tarkoita hahmoja tai edes maailmaa, vaan yleistä tunnelmaa tarinassa. Näillä asioilla on minulle usein omat värinsä ja tunteensa. Osviittaa antavat Pinterestiin kokoamani taulut. Myös Googlesta löytää usein hyviä havainnollistavia kuvia, jos tarvitsee selkeytystä visuaaliseen puoleen.
Netti on myös täynnä erilaisia writing prompteja ja neuvoja! Varsinkin Tumblrista voi löytää hyvinkin usein helppoja hahmonkehityssivuja tai neuvoja siihen, miten saada maailmansa näyttämään tai kuulostamaan joltakin.
Kaikki se muu - mitkä ihmeen symboliikka ja teema?
Usein me kaikki haluamme välittää jonkinlaisen sanoman kirjoittamallamme. Kovinkaan moni ei kirjoita asioita vain siksi, että ne tuntuvat kivoilta kirjoittaa. Sekin on toki ihan hyvä lähtökohta, koska kirjoittamista tehdään kuitenkin omaksi huvikseen, mutta kannattaa joskus pysähtyä miettimään, mihin tarinallaan pyrkiin. Haluaako kirjoittaa jostakin tietystä isommasta teemasta, vai kenties tuoda jonkin muun ajatuksen ilmi?
Tuskin yksikään tarina kertoo selkeästi jostakin tietystä teemasta tai aiheesta. Hyvässä tarinassa on usein monia päällekkäisiä asioita kerrottavaksi. Ne sekoittuvat kokonaisuudeksi, jota me kutsumme juoneksi tai yksinkertaisesti vain tarinaksi. Monella yksittäisellä hahmollakin voi olla paljon annettavaa tarinan sanomalle.
Tarinassa voi olla symboliikkaa, joka viittaa tarinan omiin seikkoihin. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi maailman oman jumalan symbolit tai vaikkapa erilaisten ryhmien tai sukujen omat tunnukset. Sitten on niitä, jotka piilottavat tarinoihinsa referenssejä oikeaan maailmaan. Joidenkin hahmojen nimet saattavat olla suoria vihjeitä johonkin oikean elämän myyttiin tai tapahtumaan. Tällaisin keinoin voi parhaimmassa tapauksessa parodioida oikeaa maailmaa.
Monet käyttävät myös jo kirjoitettuja teoksia tai vaikkapa lauluja teksteissään. Intertekstuaalisuus on ihanaa, koska se antaa kirjoituksille kuolemattomuutta. On upeaa, että voimme viitata toisiin kaunokirjallisiin teoksiin tai kehittää tarinoitamme laulujen pohjalta. Voin myöntää, ettei minulla olisi yhtäkään tarinaa, jos en olisi aina lukenut. Suuri kiitos kukkivasta inspiraatiostani kuuluu muunmuassa J.R.R. Tolkienille, Lewis Carrollille ja Siri Pettersenille. Lisäksi sisällytän teksteihini aivan tajuttoman paljon lauluviittauksia. Näitä tuskin aina itsekään tajuan tekeväni. Ainakin tätä Tolkienin runoa ja tätä kappaletta olen käyttänyt vaikka kuinka monta kertaa erilaisten asioiden syntyyn. Lisäksi minulta löytyy muunmuassa suomiräp-referenssejä, mistä en välttämättä ole aivan niin ylpeä... Inspiraatiota voi nähdä kaikkialla, sitä voi ottaa kirjaimellisesti aivan mistä tahansa. Maailmassa on paljon asioita, joista ottaa ideoita ja joita sisällyttää tarinoihinsa. Inspiraation ottaminen ja kopioiminen ovat eri asioita.
Joten pitäkää silmät auki! Voitte löytää symboleita, termejä ja melkein mitä tahansa kaikkialta ympäriltänne. Omien kokemuksien hyödyntäminen on myös erittäin kätevää. Mikäs sen parempaa kuin kirjoittaa jostakin, josta osaa kertoa oman kokemuksen kautta. Näin sanomastakin tulee selkeämpi ja aidompi.
Kompastuskivien kautta - mikä kaikki voi mennä pieleen?
Olemme päässeet siihen kohtaan, jossa on aika kaivaa kaikki mahdolliset varoittavat esimerkit esille. Kootut kauheudet siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen eli toisin sanoen tulee menemään pieleen. Lähtökohtana ei ole kirjoittaa täydellistä tekstiä ja tarinaa. Virheitä tulee. Totta kai niistä oppii, mutta pahimpia niistä voi oppia myös välttämään.
Kutsun nykyään kirjoituksissani Tulisielu-syndroomaksi tilaa, jossa tarina niin ikään tuhoaa itse itsensä tai tyssää kesken kirjoittamisen. Tämä johtuu siitä, että viime vuonna tulin kokemaan Tulisielun kanssa kaiken mahdollisen, mikä nyt vain voi mennä päin prinkkalaa kirjoitusprosessissa. Tulisielusta löytyi mm. historiallisia epäkohtia (aka kirjaimellisia tyhjiä kohtia koko maan historiassa), hahmojen motivaatiokonflikteja, puuttuva loppuratkaisu sekä ihan liian monta seikkaa, joiden piti tapahtua ennen loppua. Niin, sitä loppua, jota minulla ei tosiaankaan ollut. Olihan minulla paljon perusseikkoja ja kaikki hahmot kuvallisine profiileineen ja mittoineen, mutta ei se mitään auttanut, kun juonessa itsessään oli reikiä.
Aloitin Tulisielun suunnittelun vuoden 2017 keväällä (lieneekö ollut toukokuu). Olin hirveän innoissani uudesta konseptista, ja lähdinkin kesäkuun alussa kirjoittamaan sitä puhtaaksi. Ilman sitä pahuksen loppua. Minulla oli muutamia ajatuksia siitä, mitä mahdollisesti tulisi tapahtumaan, mutta olin liian hätäinen ja lähdin kirjoittamaan, vaikka suunnittelua olisi tarvittu lisää. Lopputuloksena oli yli kahden kuukauden kirjoitustauko ja ahdistus siitä, etten saa tarinaa ikinä valmiiksi. Olin hylännyt monia konsepteja, mutta Tulisielun kanssa tiesin, että tulen kirjoittamaan sen loppuun. En vain tiennyt yhtään, miten aikoisin sen tehdä.
Syksyllä sain koulusta hieman potkua kirjoittamiseen, ja istutin itseni alas kirjoittamaan. Onnistui, mutta ei tarpeeksi hyvin. Teksti ei tullut luonnostaan. Turhautti. Lopulta sain ystäviltäni ja koululta inspiraatiota, ja pakotin itseni tekemään visuaaliset muistiinpanot siitä, mitä Tulisielussa vielä tulee tapahtumaan. Etsin kivoja referenssikuvia ja tein Powerpointtiin mahdollisimman tarkat muistiinpanot loppuosuudesta. Siinä se. Sitten minä kirjoitin. Ja voi miten kirjoitinkaan. Tekstiä alkoi tulla itsestään, suunnitelmista poikettiin, mutta se ei haitannut koska minulla oli jälleen inspiraatiota. Tulisielu valmistui kirjamessujen jälkeen syksyllä. Sen jälkeen oikoluin huolella ja lisäsin vielä useita lukuja. Nyt Tulisielu on levännyt Wattpadissa jo hyvän aikaa, ja aion postata sen tännekin lähikuukausina.
Kyse ei ole siitä, mikä menee pieleen. Kyse on siitä, onko valmis käyttämään aikaansa ja kärsivällisyyttänsä siihen, että saa tarinan valmiiksi asti. Vasta sen jälkeen on aika oikolukea ja miettiä, mitä voi vielä korjailla. Jos joku ei vielä tiennyt, olen harvinaisen perfektionistinen ihminen, kuten monet kirjoittajat yleensä ovat. Mikään ei ole ikinä tarpeeksi hyvää tällaiselle sielulle, mutta sen kanssa on elettävä. Kaiken ei täydy olla hiottua ja täydellistä. Täydellisyyttä ei ole olemassa. Sitä paitsi Tulisielun jälkeen sain suunnattoman inspiraation Kirkkaimpaan tähteen. Sellaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Kenties kävin Tulisielun kanssa niin paljon läpi, että Kirkkain tähti tuli jostakin selkäydintä syvemmästä paikasta. Sain sen niin nopeasti valmiiksi, etten ole ihan itsekään uskoa, miten nopeasti kaikki tapahtui. Ehdottomasti elämäni parhaimmat kaksi kuukautta. Toivottavasti saan vielä joskus Kirkkaimman tähden ihan kirjaksi asti.
Joten kompuroikaa tekstejenne kanssa. Kompuroikaa itsenne kanssa. Se kaikki on oikeasti vain hyödyksi! Jos tekstistä ei nyt tule mitään, voitte olla varmoja, että joskus tulee. Ihan jokaiselle tulee joskus blokki kirjoittamiseen, mutta sen saa tapettua hirvittävällä päättäväisyydellä. Inspiraatio kyllä tulee luovan ihmisen luokse.
Hyödyllisiä linkkejä
Lopuksi vielä muutama mahdollisesti kirjoitusprosessia auttava linkki:
- Pinterest
- Hahmonkehitystä 1
- Hahmonkehitystä 2
- Notebook
- Writing prompts
- Hahmon nimeäminen
Parasta hahmon kehittäminen on silloin, kun sitä ei tarvitse pakottaa. Useimmiten annan hahmojeni vain kehittää itse itsensä. Se tapahtuu omalla painollaan, ne vaan kertovat itsestään asioita ja lopulta muodostuvat omiksi kokonaisuuksikseen.
Hahmo on tuskin koskaan valmis. Miten se voisi olla, kun ei yksikään ihminenkään ole? Aina tulee uusia piirteitä, uusia ongelmia ratkottaviksi. Mistä sitten tietää, milloin hahmo on riittävän valmis siihen, että sillä voi kirjoittaa? Usein kyse on tunteesta. Siitä, että tuntee hahmonsa tarpeeksi hyvin voidakseen kirjoittaa sillä mahdollisimman aidosti. Jokaisessa tarinassa on hahmoja, joita ei ole mietitty aivan yhtä loppuun kuin toisia. Se on niin ikään laki tässä hommassa - jotkut saavat enemmän huomiota ja muuttuvat tärkeämmiksi kuin toiset. Se ei tarkoita sitä, etteikö sivuhahmojakin voisi kirjoittaa hyvin.
Aluksi kannattaa miettiä, mikä hahmon rooli tarinassa on. Tarvitaanko hahmo sinne tuhoamaan maailma, vai onko hän paikalla vain antaakseen sen yhden ainoan neuvon, joka kuljettaa viestin perille? Jokaisen rooli ei ole niin mahtipontinen kuin voisi kuvitella. Jotkut hahmot ovat tarinoissa vain tuodakseen tärkeämpiin hahmoihin syvyyttä. Minulla on monia sellaisia sivuhahmoja, jotka ovat yksinään hyvinkin tyhjiä, mutta tuovat muihin erilaisia näkökulmia. Tästä syystä kannattaa miettiä tarkkaan, mitä haluaa hahmoltaan ja mihin sen haluaa istuttaa. Joskus on niitäkin hahmoja, jotka luodaan vain, jotta ne voidaan tappaa. Sekin on periaatteessa ihan hyväksyttävä kerronnan keino. Jos sillä tavalla tuodaan lukijalle paremmin ilmi maailman luonnetta, se voi toimia. Monesti kannattaa kuitenkin muistaa, ettei ainakaan tärkeitä hahmoja kannata tappaa silkan draaman vuoksi. Tai sitten ehkä juuri siksi. Turha kuolema herättää ajatuksia. Kunhan kirjoittaja itse tietää, mihin pyrkii hahmoillaan.
Miten sitten luodaan toimiva henkilö? Kannattaa muistaa, että kaikki tarinat on jo kirjoitettu. Ei ole mitään ideaa lähteä luomaan mitään ajatuksella "Luon maailman uniikeimman päähenkilön ja hänelle tarinan", koska niin ei kuitenkaan tule käymään. Harvoin inspiraatio toimii siten, että lähtee tieten tahtoen kehittämään mahdollisimman erottuvaa ja spesiaalia henkilöä onnistuen siinä.
Kliseitä kannattaa silti kiertää - tai käyttää hyödykseen. On kenties klisee kirjoittaa kaveriporukan kolmiodraamasta, mutta sen voi tehdä hyvinkin. Aina pitää tehdä siten, mikä tuntuu parhaimmalta. Mitään ei ole syytä kiertää vain siksi, että se on jo käytetty idea. Kuten sanottua, pyörää keksitään aina vain uudelleen. Mutta mitä pahaa siinä on? Kliseisiä hahmoja voi toki tehdä, kunhan tekee sen tiedostaen tekevänsä niin.
Entä mitä hahmosta kannattaa tietää ennen kirjoittamista? Valmista hahmoa ei ole olemassakaan, mutta on hyvä tuntea muutamia perusasioita hahmosta ennen sillä kirjoittamista. Koetin listata muutamia seikkoja, jotka ainakin itseni on hyvä tietää:
- Nimi (sukunimi myös, jos se on olennaista)
- Ikä (oli ikäsysteemi mikä hyvänsä)
- Ulkonäköseikat: pituus, hiusten väri, tuntu ja pituus, vaatetus ja värit, ihon sävy, ruumiinrakenne
- Varallisuustaso
- Moraalit: Hahmo ei voi olla tyhjän päällä. Jokainen on moraalinen toimija - silloinkin, kun moraalia ei ole.
- Pelot: On usein hyvin olennaista tietää, mitä hahmo pelkää ja miksi. Pelot ohjaavat enemmän kuin oikeasti tiedämmekään.
- Persoonallisuusseikat: Mistä hahmosi suuttuu? Millainen hän on vihaisena? Osaako hahmosi itkeä? Mikä tekee hänet iloiseksi? Miten hän reagoisi kuolemaan (joko läheisen tai itsensä)? Mitä hän arvostaa eniten?
- Ihmissuhteet: Perhe? Seurustelusuhteet ja seksuaalisuus? Toimiiko hahmosi eri tavalla joidenkin ihmisten kanssa kuin toisten?
Usein luon ihmissuhdekarttoja vihkoihini ihan vain kartoittaakseni, millaiset suhteet hahmoillani on toisiinsa. Ihmissuhteet ovat usein hyvin monimuotoisia eivätkä selkeästi luokiteltavissa ystävyys/rakkaus/viha -linjastolle, mutta sellaisesta on usein hyvä aloittaa.
Hyvän hahmon määritelmää ei ole olemassakaan. Tiedät itse, milloin pidät hahmostasi ja sillä kirjoittamisesta. Usein pienet kirjoitushaasteet auttavat tutustumaan hahmoon! Voi kehittää erilaisia skenaarioita ja miettiä, miten hahmo toimisi niissä. Pienet tekstit auttavat ymmärtämään paljon.
Ja mikä tärkeintä muistaa: hahmot ovat usein sellaisia pieniä paholaisia, että kehittävät itse itseään tarinan edetessä. Ne eivät kysy kirjoittajaltaan yhtään mitään. Olen usein vain jäänyt tuijottamaan suu auki vierestä, kun nuo ovat tehneet itse päätöksiä ja kehittäneet itseään ihan eri suuntaan kuin olin suunnitellut. Sellaista se joskus on.
Juoni
Kun hahmot ja maailma alkavat näyttää edes jotakuinkin valmiilta, onkin aika pohtia, mitä tarinassa oikeastaan tapahtuu. Itselleni juonen kursiminen kokoon on ehdottomasti vaikein vaihe. Minulta tulee usein luonnostaan monia maailmanrakennukseen ja hahmoihin liittyviä seikkoja, mutta itse juoni onkin sitten vaikeampaa saada yhtenäiseksi.
Aluksi on hyvä tietää, keiden näkökulmista aikoo kirjoittaa. Myös kronologisuudesta on hyvä päättää ihan alussa - kerrotaanko teksti aikajärjestyksessä pisteestä A pisteeseen Ö, vai hypitäänkö välissä menneisyyteen? Monissa nykyromaaneissa hyödynnetään taktiikkaa, joissa osa luvuista kirjoitataan menneessä ja osa nykyisyydessä. Se toimii hyvin silloin, jos joku mennyt henkilö on kuollut ja hänen näkökulmaansa tarvitaan selittämään nykyisyyttä.
Itselleni juonen kursiminen on aina ollut hieman työlästä. Joudun miettimään tosi tarkasti, mitä missäkin kohtaa tapahtuu. Usein tiedän muutaman satunnaisen tapahtuman ja joudun kirjoittaessa oksentamaan tekstiksi kaiken niiden välissä. Tämän takia kannattaa aivan oikeasti miettiä ihan koko tarina alusta loppuun ennen kirjoittamista. Se on hirvittävän työlästä, mutta lupaan, että se palkitsee. Mikään ei ole niin hirveää kuin täysi tyhjyys kesken tarinan. Ajatus siitä, ettei tiedä yhtään, mitä seuraavaksi tapahtuu ja miten siitä päästään kohti loppua.
Olen kirjoittanut hyvin monta tarinaa ilman, että olen tiennyt tarkalleen miten ne loppuvat. Kirkkaimman tähden kanssa tiesin, mihin sanoihin sen lopetan, mutten tiennyt loppupuoliskon tapahtumista aivan tarkalleen. Ne joutui sitten kirjoittamaan juonikaavioksi kesken tarinan. (Ystäväni muistavat, kuinka kirjoitin kynä sauhuten asioita ylös maantiedon tunnilla...) Kirkkain tähti on ollut helpoin ja vaivattomin kirjoitettava, mutta se vaati suuren työn ja ihan hirvittävän ison inspiraation. Sellaista tuskin tulen hetkeen näkemään. Siksipä vastedes tulen miettimään ihan yhtä tarkasti, mitä missäkin kohtaa tulee tapahtumaan.
Tarinat pitää kartoittaa hyvin tarkasti. Pitää tietää, missä mitkätkin hahmot ovat missäkin kohtaa ja mitä he tekevät milloinkin. Sekaannuksia tulee kirjoittaessa, mutta niitä voi ehkäistä suunnittelemalla juonta vaikkapa kartoittamalla, missä hahmot liikkuvat tarinan eri vaiheissa. Tarinaa on muutenkin hyvä suunnitella hahmojen kautta: kenen pitää tehdä mitäkin, miksi, missä ja miten? Kenen kanssa?
Tähän ei auta juuri mikään muu kuin ankara suunnittelu. Itse piirrän juonikaavioita. Myös draaman kaarta (löytyy googlettamalla helposti!) voi miettiä auttaakseen aivoja selvittämään juonen hämähäkinseitit.
Visuaalinen puoli
Tämä on myös yksi suosikkiasioistani! Haluan aina ehdottomasti tietää, miltä missäkin näyttää. Usein mietin paikkoja hahmojeni kautta. Mietin, miltä missäkin näyttää, kuulostaa ja mitä tuoksuja ilmassa leijuu. Jokainen tarinan paikka ja hahmo on omanlaisensa.
Jos sattuu olemaan piirtäjä, voi aina yrittää piirtää hahmojaan tai paikkojaan paperille. Itse piirrän aina omat hahmoni ennen kuin kirjoitan niistä yhtään mitään. Saatan tosin muokata hahmodesignejä jälkikäteen, jos kehitän väreille tai koruille uutta symboliikkaa tai olen muuten vain epätyytyväinen johonkin hahmoissani. Maisemissa olen luokattoman huono, mutta yleensä piirrän pohjapiirroksia ja karttoja ennen kirjoittamista. Minulle on tärkeää tietää, missä tavarat ja paikat sijaitsevat.
On myös hyvä tietää, millaisia tärkeimmät rakennukset on. Kirkkaimpaan tähteen kirjoitin paljon linnoista, joten täytyi muistaa tarkasti, millaisia eroja niissä oli, etten vahingossakaan sotkenut yksityiskohtia keskenään. Kyseisessä tarinassa värit ovat todella isossa roolissa, joten otin niistä kaiken mahdollisen irti kirjoittaessani paikkoja ylös.
Jos ei satu nauttimaan piirtämisestä, voi käyttää apuna ystävä Googlea tai vaikkapa Pinterestiä. Itse kerään Pinterestiin järkyttävän määrän inspiraatiojuttuja omiin kansioihinsa. Näin saan yleensä selkeän visuaalisen kuvan hahmoistani ja maailmoistani. Usein minulla on päässäni selkeitä värejä ja tunnelmia, joilta tarinani näyttää. Näillä en nyt tarkoita hahmoja tai edes maailmaa, vaan yleistä tunnelmaa tarinassa. Näillä asioilla on minulle usein omat värinsä ja tunteensa. Osviittaa antavat Pinterestiin kokoamani taulut. Myös Googlesta löytää usein hyviä havainnollistavia kuvia, jos tarvitsee selkeytystä visuaaliseen puoleen.
Netti on myös täynnä erilaisia writing prompteja ja neuvoja! Varsinkin Tumblrista voi löytää hyvinkin usein helppoja hahmonkehityssivuja tai neuvoja siihen, miten saada maailmansa näyttämään tai kuulostamaan joltakin.
Kaikki se muu - mitkä ihmeen symboliikka ja teema?
Usein me kaikki haluamme välittää jonkinlaisen sanoman kirjoittamallamme. Kovinkaan moni ei kirjoita asioita vain siksi, että ne tuntuvat kivoilta kirjoittaa. Sekin on toki ihan hyvä lähtökohta, koska kirjoittamista tehdään kuitenkin omaksi huvikseen, mutta kannattaa joskus pysähtyä miettimään, mihin tarinallaan pyrkiin. Haluaako kirjoittaa jostakin tietystä isommasta teemasta, vai kenties tuoda jonkin muun ajatuksen ilmi?
Tuskin yksikään tarina kertoo selkeästi jostakin tietystä teemasta tai aiheesta. Hyvässä tarinassa on usein monia päällekkäisiä asioita kerrottavaksi. Ne sekoittuvat kokonaisuudeksi, jota me kutsumme juoneksi tai yksinkertaisesti vain tarinaksi. Monella yksittäisellä hahmollakin voi olla paljon annettavaa tarinan sanomalle.
Tarinassa voi olla symboliikkaa, joka viittaa tarinan omiin seikkoihin. Tällaisia asioita voivat olla esimerkiksi maailman oman jumalan symbolit tai vaikkapa erilaisten ryhmien tai sukujen omat tunnukset. Sitten on niitä, jotka piilottavat tarinoihinsa referenssejä oikeaan maailmaan. Joidenkin hahmojen nimet saattavat olla suoria vihjeitä johonkin oikean elämän myyttiin tai tapahtumaan. Tällaisin keinoin voi parhaimmassa tapauksessa parodioida oikeaa maailmaa.
Monet käyttävät myös jo kirjoitettuja teoksia tai vaikkapa lauluja teksteissään. Intertekstuaalisuus on ihanaa, koska se antaa kirjoituksille kuolemattomuutta. On upeaa, että voimme viitata toisiin kaunokirjallisiin teoksiin tai kehittää tarinoitamme laulujen pohjalta. Voin myöntää, ettei minulla olisi yhtäkään tarinaa, jos en olisi aina lukenut. Suuri kiitos kukkivasta inspiraatiostani kuuluu muunmuassa J.R.R. Tolkienille, Lewis Carrollille ja Siri Pettersenille. Lisäksi sisällytän teksteihini aivan tajuttoman paljon lauluviittauksia. Näitä tuskin aina itsekään tajuan tekeväni. Ainakin tätä Tolkienin runoa ja tätä kappaletta olen käyttänyt vaikka kuinka monta kertaa erilaisten asioiden syntyyn. Lisäksi minulta löytyy muunmuassa suomiräp-referenssejä, mistä en välttämättä ole aivan niin ylpeä... Inspiraatiota voi nähdä kaikkialla, sitä voi ottaa kirjaimellisesti aivan mistä tahansa. Maailmassa on paljon asioita, joista ottaa ideoita ja joita sisällyttää tarinoihinsa. Inspiraation ottaminen ja kopioiminen ovat eri asioita.
Joten pitäkää silmät auki! Voitte löytää symboleita, termejä ja melkein mitä tahansa kaikkialta ympäriltänne. Omien kokemuksien hyödyntäminen on myös erittäin kätevää. Mikäs sen parempaa kuin kirjoittaa jostakin, josta osaa kertoa oman kokemuksen kautta. Näin sanomastakin tulee selkeämpi ja aidompi.
Kompastuskivien kautta - mikä kaikki voi mennä pieleen?
Olemme päässeet siihen kohtaan, jossa on aika kaivaa kaikki mahdolliset varoittavat esimerkit esille. Kootut kauheudet siitä, mikä kaikki voi mennä pieleen eli toisin sanoen tulee menemään pieleen. Lähtökohtana ei ole kirjoittaa täydellistä tekstiä ja tarinaa. Virheitä tulee. Totta kai niistä oppii, mutta pahimpia niistä voi oppia myös välttämään.
Kutsun nykyään kirjoituksissani Tulisielu-syndroomaksi tilaa, jossa tarina niin ikään tuhoaa itse itsensä tai tyssää kesken kirjoittamisen. Tämä johtuu siitä, että viime vuonna tulin kokemaan Tulisielun kanssa kaiken mahdollisen, mikä nyt vain voi mennä päin prinkkalaa kirjoitusprosessissa. Tulisielusta löytyi mm. historiallisia epäkohtia (aka kirjaimellisia tyhjiä kohtia koko maan historiassa), hahmojen motivaatiokonflikteja, puuttuva loppuratkaisu sekä ihan liian monta seikkaa, joiden piti tapahtua ennen loppua. Niin, sitä loppua, jota minulla ei tosiaankaan ollut. Olihan minulla paljon perusseikkoja ja kaikki hahmot kuvallisine profiileineen ja mittoineen, mutta ei se mitään auttanut, kun juonessa itsessään oli reikiä.
Aloitin Tulisielun suunnittelun vuoden 2017 keväällä (lieneekö ollut toukokuu). Olin hirveän innoissani uudesta konseptista, ja lähdinkin kesäkuun alussa kirjoittamaan sitä puhtaaksi. Ilman sitä pahuksen loppua. Minulla oli muutamia ajatuksia siitä, mitä mahdollisesti tulisi tapahtumaan, mutta olin liian hätäinen ja lähdin kirjoittamaan, vaikka suunnittelua olisi tarvittu lisää. Lopputuloksena oli yli kahden kuukauden kirjoitustauko ja ahdistus siitä, etten saa tarinaa ikinä valmiiksi. Olin hylännyt monia konsepteja, mutta Tulisielun kanssa tiesin, että tulen kirjoittamaan sen loppuun. En vain tiennyt yhtään, miten aikoisin sen tehdä.
Syksyllä sain koulusta hieman potkua kirjoittamiseen, ja istutin itseni alas kirjoittamaan. Onnistui, mutta ei tarpeeksi hyvin. Teksti ei tullut luonnostaan. Turhautti. Lopulta sain ystäviltäni ja koululta inspiraatiota, ja pakotin itseni tekemään visuaaliset muistiinpanot siitä, mitä Tulisielussa vielä tulee tapahtumaan. Etsin kivoja referenssikuvia ja tein Powerpointtiin mahdollisimman tarkat muistiinpanot loppuosuudesta. Siinä se. Sitten minä kirjoitin. Ja voi miten kirjoitinkaan. Tekstiä alkoi tulla itsestään, suunnitelmista poikettiin, mutta se ei haitannut koska minulla oli jälleen inspiraatiota. Tulisielu valmistui kirjamessujen jälkeen syksyllä. Sen jälkeen oikoluin huolella ja lisäsin vielä useita lukuja. Nyt Tulisielu on levännyt Wattpadissa jo hyvän aikaa, ja aion postata sen tännekin lähikuukausina.
Kyse ei ole siitä, mikä menee pieleen. Kyse on siitä, onko valmis käyttämään aikaansa ja kärsivällisyyttänsä siihen, että saa tarinan valmiiksi asti. Vasta sen jälkeen on aika oikolukea ja miettiä, mitä voi vielä korjailla. Jos joku ei vielä tiennyt, olen harvinaisen perfektionistinen ihminen, kuten monet kirjoittajat yleensä ovat. Mikään ei ole ikinä tarpeeksi hyvää tällaiselle sielulle, mutta sen kanssa on elettävä. Kaiken ei täydy olla hiottua ja täydellistä. Täydellisyyttä ei ole olemassa. Sitä paitsi Tulisielun jälkeen sain suunnattoman inspiraation Kirkkaimpaan tähteen. Sellaista ei ole tapahtunut koskaan aiemmin. Kenties kävin Tulisielun kanssa niin paljon läpi, että Kirkkain tähti tuli jostakin selkäydintä syvemmästä paikasta. Sain sen niin nopeasti valmiiksi, etten ole ihan itsekään uskoa, miten nopeasti kaikki tapahtui. Ehdottomasti elämäni parhaimmat kaksi kuukautta. Toivottavasti saan vielä joskus Kirkkaimman tähden ihan kirjaksi asti.
Joten kompuroikaa tekstejenne kanssa. Kompuroikaa itsenne kanssa. Se kaikki on oikeasti vain hyödyksi! Jos tekstistä ei nyt tule mitään, voitte olla varmoja, että joskus tulee. Ihan jokaiselle tulee joskus blokki kirjoittamiseen, mutta sen saa tapettua hirvittävällä päättäväisyydellä. Inspiraatio kyllä tulee luovan ihmisen luokse.
Hyödyllisiä linkkejä
Lopuksi vielä muutama mahdollisesti kirjoitusprosessia auttava linkki:
- Hahmonkehitystä 1
- Hahmonkehitystä 2
- Notebook
- Writing prompts
- Hahmon nimeäminen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti