Minä suojelen sinua
Minä otan kätesi omaani vasten, kun salien näennäinen hohto sokaisee sinut
Peitän peilikuvasi, peitän surusi, peitän sen kunnes sitä ei enää tarvitse peittää
Minä suojelen sinua maailmalta, itseltäsi, kaikelta johon sydämeni syke omaasi vasten riittää parannukseksi
Ja vaikkei se riittäisikään
Minä olisin silti siinä, suojelus sydämessäni
Käsi kädessä, iho iholla ja sydän sydämellä
Me kaikki jaamme joskus omamme toisten kanssa
Pakosta tai vapaasta tahdostamme
Minun käteni omallasi ei koskaan ollut pakotettu, minun sydämeni halusi kuulla omasi suruvirret
Ja kun raja tulee vastaan, kun pelko ottaa vallan
Minä suojelen sinua
Annan sinun luottaa siihen, että joku on siinä
Tiedän sen olevan vaikeaa
Mutta minä olen kiveä, kovaa marmoria joka ei liikahda siitä mihin sen täytyy juurtua
Olen metsä ylläsi, olen linnun siipi turvana murrettujen raajojesi päällä
Joten minä pyydän
Ojenna kätesi, hengitä, elä, jää
Sillä minä suojelen sinua
Minä olen tässä
- - -
Linnunlento / tekstikokoelma Inkalle
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti