Älä pelkää. Se ei saavu luoksesi illan mustaamin askelin. Sillä ei ole valtaa ylitsesi, sillä selkäsi on tyhjä. Ei ole paikkaa, josta siipesi olisivat katkenneet - josta joku olisi voinut riistää ylpeytesi kruunun, arvokkuutesi fyysiset todisteet.
Siipesi ovat toisaalla. Niitä ei voi nähdä, koska kaikkea kaunista ei ole tarkoitettu silmille ahnehdittavaksi. Jokin sellainen on syvemmällä, ytimessä, sydämesi suojissa.
Maailma tuntee siipesi, kun hymyilet. Kun naurusi juoksee kilpaa iltaan kääntyvän auringon kanssa. Kun sanot, että ymmärrät, kun sanot, että rakastat. Silloin siipiesi havina täyttää sielut, antaa mielille jotakin, josta elää.
Sydämesi siivillä on myös toive. Ne eivät ulotu pyyhkimään näkymättömiä kyyneliäsi eivätkä laskemaan sinua alas, kun pelko pitää sinut liikkessä. Mutta ne tuntevat sinut. Niiden rakkaus on ääretön, ne lämmittävät sydämesi vieriä. Niiden ainoa toive on, että sinäkin kuulisit niiden pehmeän havinan iltatuulessa. Että ymmärtäisit niiden laulaneen aina korkeimmalta juuri sinulle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti