Käsikkäin
Sydän sydäntä vasten, ajatus kauniista
Annetaan sen tiivistyä kevyeksi hunnuksi yllemme
Suojaamaan, antamaan lohtua hetkiin joina minuus painaa hartioita lysyyn ja tekee lähes olemattomaksi
Miten mikään niin painava on voinut saada tuntemaan itsensä ilmaksi
Se ei ole poissa, ei vieläkään, mutta meillä on jälleen kasvomme, piirteemme, kätemme toistemme omilla
Koskaan ei tarvitse tulla uniikiksi, koskaan ei tarvitse olla yksin
Sydän janoaa muita, annetaan sen janota, annetaan sille juomaa sen ikuiseen kaipuuseen
Annetaan sille elämä
Sillä me molemmat olemme elossa
Siipemme taivaissa
Mielemme valppaina
Kätemme kädessä vailla pelkoa huomisesta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti