Ihon alla
hajoaminen on jo alkanut tunnen sen
äärissäni ne irtoavat minusta kohta jäljellä ei ole enää muuta
kuin kalutut luut jotka he vievät arolle merkkinä voitostaan minä
pelkään minun ruumiini pelkää mutta en osaa huutaa en ole koskaan
osannut minä vain nielen vaikka maailma on pelkkää pelkoa minä
osaan sittenkin vielä pelätä sitä kun toisen silmissä syttyy ja
tiedän että minun halutaan tuntevan kipua silloin minä menen pois
lennän taivaalle katoan omiin ääriini enkä palaa ennen
auringonnousua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti