Mies löytyi talon edestä täysin alastomana. Alipainoinen, likainen ja suunnattoman kalpea. Löytäjät kertoivat miehen haroneen pihamaan ruohikkoa kuin yrittäen kaivautua piiloon näkijöiltä. Kun häneltä kysyttiin, mitä hän teki hylätyn talon pihamaalla, hän vain nauroi ja toisteli samaa: ”Tämä on minun taloni.”
Mieheen törmänneet soittivat paikalle poliisin, mutta jäivät paikalle vahtimaan harmitonta, resuista olentoa. Talo seisoi vanhana ja unohtuneena vasten merta. Sen ikkunat oli laudattu, yläkerran ikkuna oli paikallaan, mutta rikkinäinen. Talossa ei oltu käyty yli vuosikymmeneen, mutta mies jatkoi jankkaustaan, ei suostunut lopettamaan. Talo oli hänen. Hän oli päihittänyt sen. Kukaan mieheen törmänneistä nuorista ei uskaltanut kysyä, mitä talon päihittäminen tarkoitti. Mies ei osoittanut merkkejä väkivaltaisuudesta, hän ei edes hangoitellut vastaan, kun poliisit saapuivat paikalle.
Polisiit jäivät kyselemään tarkentavia kysymyksiä nuorisojoukolta. He kertoivat vain löytäneensä miehen alastomana talon pihasta, he olivat pelkkiä ohikulkijoita. Kukaan ei osannut kertoa, miksi miehen iho oli kauttaaltaan punaisten merkintöjen peitossa.
Jälleen kerran onnistut ällistyttämään sun kirjoittamis ja tarinankerronta taidoillas,oli tosi koukuttavaa lukea Painajaista.
VastaaPoistaOi että, kiitos ihan hirveästi! Onpa ihanaa, että viihdyit sen parissa. <3
Poista