Alistair ei tiennyt, milloin oli alkanut kuunnella ääniä päässään. Kun hän löysi itsensä makuuhuoneen lattialta haparoimassa pientä ovea, hän ei tiennyt, mikä voima hänet oli siihen johdattanut. Silas rämpi tiensä yläkertaan. Alistair tuijotti miestä hetken. Silasilla ei ollut enää korkokenkiä jaloissaan. Hän heitti hetkeksi turkiksensa sängylle ja kumartui kohti Alistairia.
”Mitä sinä tarkalleen ottaen puuhaat?”
”M-… Minä suljen oven.”
”Koska ääni sanoi niin?”
Nielaus. Alistair ei enää tiennyt. Sentään todellisuus ei kieppunut enää. Hetken rauha antoi aivoille tilaa palautua. Mustaksi muuttunut seinä kaihersi yhä. Osa taloa oli kadonnut tietämättömiin. Mihinkään tavalliseen ei ollut paluuta. Alistair ei uskaltanut vilkuilla makuuhuoneen peiliä. Ikkunastakin näkyi pelkkää valkoista. Alistair tiesi, ettei se johtunut auringottomasta kelistä. Kyse oli jostakin yksinkertaisemmasta. Pelkistetty maailma. Joskus Alistairista tuntui, että hän ymmärsi sittenkin. Sitten ajatus aina karkasi ja talo sylki Alistairin eteen jotakin uutta ajateltavaa.
Alistair nousi ylös. Silas kurtisti kulmiaan, kun Alistair käveli mahonkisen hyllynsä luo ja veti sen kätköistä pienen muistivihon ja punakynän. Ovi jäi paikalleen, Alistair ei tehnyt mitään sulkeakseen sitä visusti.
”Minä tiedän”, Alistair henkäisi. ”En ryhdy kuuntelemaan ääniä. Kuulin aiemminkin kaikenlaista. Koputuksia, itkua…Tämä talo tahtoo eksyttää minut. Mutta minäpä kirjoitan kaiken ylös.”
Silasin ilme muuttui. Yksinkertaistui sekin. Alistair tunsi joskus sittenkin pitävänsä tästä todellisuudesta.
”Aloitan viskilasista. Muistan kaiken vielä. Katsopas tätä! Päivä yksi. Viskilasi. Kas näin. Alistair yksi, talo nolla.”
Vapisevat kädet kertoivat jotakin muuta. Silas nyökytteli hiljaa, veti turkiksen ylleen. He istuivat yhdessä sängynreunalle ja tunsivat, kuinka tila alkoi muuttua. Valkea kokosi itseään nurkkiin. Alakerrasta oli tuskin enää mitään jäljellä. Jostakin syystä Alistairia ei enää pelottanut. Hän veti jalkansa sängylle kuin lattialle olisi alkanut kertyä vettä ja hän yrittäisi välttyä kastumasta. Seinä alkoi haihtua. Pientä ovea ei enää ollut. Viis yhdestä ovesta. Alistair jatkoi muistiinpanojensa kirjoittamista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti