[JOSSAIN]
Huone. Rahiseva hengitys. Ei enää pelkkää valkeaa, erotan hapuilevia, sumeita muotoja. Jotain pehmeää ja märkää tuntuu ruumiissani, johonkin paikkaan sattuu. Johonkin aina sattuu. En tiedä, kuka olen, on vain epämääräistä kipua joka puolella.
Kasvot. Ainoat, jotka tunnistan. Yleensä ihmisillä ei ole kasvoja, heidän piirteensä sekoittuvat puuroiseksi massaksi. Tämän minä tunnistan. Vihreät silmät ja musta kiharapilvi.
Ro.
Hänen nimensä on Ro. Jos se edes on hänen nimensä. En muista tapaamisestamme muuta kuin viiltävän kivun kehossani, jota en tunnistanut kehokseni. Ro tuli silloin lähemmäs aivan kuten hän tulee nytkin. Taisin silloin kysyä hänen nimeään. Miksi en kuunnellut kunnolla?
Sattuu. Sattuusattuusattuu.
Kun Ro tulee lähemmäs, tajunnassani alkaa välkkyä. En enää erota hänen piirteitään, mutta tunnen, kuinka hän tulee päälleni. Hän koskettaa ihoani. Se on totta. Todellista. Ainoa porttini tähän maailmaan. Voi, hän on niin hellä. Miten ikinä ansaitsen hänen hellyytensä? Se on niin aitoa ja todellista. Voi Ro, minä rakastan sinua. Älä ikinä jätä.
Sattuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti