Luku 51: Rauhassa (Helios)
Puoli vuotta myöhemmin
Puhelimen ruutu välkähtää jälleen. Jaron on keittiössä hakemassa meille mehua, päätän vilkaista näyttöä nopeasti.
Olivia: Tänään kaikki ok. <3 Meillä on date night!
Hymyilen näytölle. Vastaan pikaisesti ja ehdin vilkaista Olivian lähettämää kuvaa. Medea näyttää siinä samalta kuin silloin, kun kuvittelimme hänen olevan aito kapinajohtaja. Lyhyempi tukka, vahvat meikit ja tiukka ilme. Silti hän näyttää onnellisemmalta ja elinvoimaisemmalta kuin aikaisemmin. Olivian onnella ei tunnu olevan rajoja.
”Rakaaas! En saa näitä kulkemaan, tulisitko auttamaan?”
”Hetkinen!”
Menen nappaamaan keittiöstä Jaronin lasit ja painan nopean suudelman hänen poskelleen samalla. Jaron hymyilee. Totuuden paljastuttua hän on ollut yhä vain rennommin oma itsensä.
”Onko uudesta neuvostosta kuulunut mitään?”
”Ei, emme ole oikein saaneet asiaa eteenpäin. Ihmiset ovat niin eri mieltä asioista, kaikki on tosi kaoottista.”
”Ei hitto, niinhän se toki on…”
Hallintosysteemi ei ole vielä selvennyt. Löydettyämme linnan täynnä ruumiita ja vailla hallitsijaa, tilanne hiljeni pitkäksi aikaa. Kuusi kuukautta ei riitä mihinkään. Osa alueista on levottomampia kuin toiset, mutta suurimmilta kahakoilta on vältytty. Olemme pyrkineet taltuttamaan pienimpiä omin voimin. Kaikkien iskujen ja räjähdysten alkuperää on mahdoton selvittää. Totuus Jaronista ja kaksoisolennosta levisi alueelta alueelle. Kansan kyllästyminen siniverisiin on selvää; kukaan täällä ei enää tahdo monarkian jatkuvan. Olemme yrittäneet muodostaa uutta hallintomuotoa, sellaista, joka olisi intersektionaalisempi. Me kaikki kuitenkin tiedämme, että sellainen on silkkaa utopiaa. Maailmastamme ei tule koskaan täydellistä, mutta me yritämme.
Jaron on alusta alkaen osoittanut kiinnostuksensa osallistua johtotoimiin. Me siirrymme majapaikkamme niin kutsuttuun olohuoneeseen ja minä nappaan miehen syliini rähjäiselle sohvalle. Jaron kietoo kätensä kaulalleni ja sallii minun juottaa hänelle hänen itse kaatamaansa juomaa.
”Olivatko muut tulossa tänään tänne?”
”Lea ainakin.”
”Tuleeko Vestakin?”
”Ilmeisesti ei, Vestalla oli jokin selvitettävä hässäkkä Avenuen toisella laidalla. Voi raukkaa, mihin onkaan ryhtynyt…”
Jaron nauraa.
”Vaikeaa edelleen uskoa, että kaveeraamme hänen kanssaan.”
”Vain parasta pikkusiskolleni. Ja jos paras on hän, niin…”
”Sinä olet kyllä syntyjäsi niin veli kuin voi vain olla. Toisin kuin minä.”
”Sinun ei rakas tarvitse olla.”
Emme juurikaan puhu Medeasta. Jaron tietää, että hänen kidutajansa on jossakin tuolla ja elää onnellisena valitsemansa naisen kanssa. Joskus sen ajatteleminen tuntuu kohtuuttomalta. Sitten muistan, millaisiin asioihin Jaron on kivuista ja traumoistaan huolimatta pystynyt, ja painan hänet tiukemmin itseäni vasten.
Ovella kolahtaa. Etsin automaattisesti asettani. Tutusta käytävästä sisään kävelee vaaleatukkainen tyttö, joka hymyilee reippaasti.
”Joko sinä tulit?”
”Jooo!” Lea huudahtaa. ”Ja löysin jonkun muunkin matkalla. Me tuotiin teillekin safkaa.”
”Oho, mitä?”
Ross kävelee Lean takaa ja heiluttaa kättään.
”Joo tota, me kundien kanssa ryöstettiin jonkun entisen kytän pitämältä kiskalta meille burgerit.”
”Et ole tosissasi.”
”Miten täällä ylipäätään on entisen poliisin pitämä kioski, onko se jokin kulissi?” Jaron hengähtää.
”Nah, se on vaa joku niistä tyypeistä, jotka luikki vittuun meidän paskottua tiemme linnaan. Fuck that one in particular, tässä ois teillekin safkaa. Saatte tapella kumpi ottaa mitäkin.”
He kävelevät rempseästi sisään ja viskaavat eväät pahvilaatikoista kootun niin kutsutun pöydän päälle. Lea istuu risti-istunnossa lattialla ja syö burgeriaan minkä ehtii. Lealla on ensimmäinen versio metallisesta kämmenestään käytössä. Hän on oppinut jo käyttämään metallista kättä ja syö sillä niin, että majoneesi valuu sitä pitkin.
Hymyilyttää. Tällaiseksi elämämme saisi jäädä. Jatkuva epävarmuus ja etsiminen eivät haittaa, ne kuuluvat osaksi tätä kaikkea. Silitän Jaronia niskasta ja painan muiden huomaamatta hänen huulilleen nopean suudelman. Juuri nyt tiedän olevani onnellinen, ja se riittää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti