Kirkkain tähti: luku 23

Luku 23: Nimesi tähdissä

Lyra, kolmekymmentäkaksi vuotta sitten

Synnytyksestä seuraava kipu ja koko ruumiiseen leviävä turtumus sumentavat kuningatar Gwendolynin hetkeksi. Aivoissa vilistää kuvien sijasta pelkkiä värejä. Ne vaihtuvat punaisesta mustaan ja mustasta kirkkaan valkean kautta taas punaiseen. Kivun värejä. Ja helpotuksen.

”Se on poika, teidän majesteettinne”, Gwendolyn kuulee hoitajan sanovan. Hän itse kuulee tarkasti vain lapsen itkun sen sekoittuessa mielen kirkkaanpunaisiin kuviin.

”Aron”, hengästynyt kuningatar kuiskaa, ”hänen nimensä on Aron.” Punaiset mielikuvat katoavat yksi kerrallaan, huone alkaa jälleen piirtää ääriviivojaan hänen silmiensä eteen. Kynttiläkruunu katossa, hoitajia ympärillä, huutava mytty yhden sylissä. Gwendolyn ojentaa käsiään, ojentaa lastaan kohti. Hänen ensimmäisensä. Maan pelastaja.

Kun lapsi lasketaan kuningattaren väsyneille käsivarsille, hän tuntee tähtien laskeutuvan hetkeksi taivaalta heidän ylleen. Ne repivät kivikaton tieltään, kurottavat hohtavia käsiään ja sipaisevat pojan poskea. Gwendolyn hymyilee hengästyneenä. Hänen lapsensa, hänen ihmeensä. Ja silti hän saisi pitää poikaa sylissään vain tämän yhden ainoan kerran. Hän saa vain tämän pienen hetken, jolloin tähdetkin herkistyvät todistamaan hänen lapsensa syntymää.

Hetken he vain ovat siinä, lapsi rauhoittuneena äitinsä sylissä ja äiti lapsensa syntymästä autuaan helpottuneena ja onnellisena. Aron ei olisi hänen ainoa lapsensa, mutta ensimmäisensä. Se lapsi, jonka hän lähettäisi muualle kasvamaan ja odottamaan hänen suunnitelmansa kypsymistä.

Koska suunnitelmahan hänellä on. On jo kauan ennen kuin hänestä tulee myös Lirin ja Lysanderin äiti. Kuten tavallista, myös Gwendolyn on Wainwrightin suvusta Sea’s Endiin kuningattareksi lähetetty nainen. Hän on nainen, joka on päättänyt kantaa sukunsa taakkaa ja aloittaa suunnitelmaa, josta vain harvat hänen oman sukunsa ohella tietävät. Hän synnyttää pojan, kyllä, mutta pojan olemassaolosta ovat tietoisia vain Wainwrightit ja Ashworthit. Edes Gwendolynin aviomies, kuningas Aron kolmas, ei tiedä, että lapsi syntyy elävänä. Hänelle kerrotaan aidon itkuisin silmin lapsen menehtyneen synnytyksessä. Suru lapsen menettämisestä on aitoa, muut tunteetympärille kehitettyä. Kuningas Aron vie kätensä vaimonsa hartioille ja lupaa, että he yrittäisivät vielä uudelleen.

Lapsi viedään Ashwortheille, joiden vielä silloin luullaan noudattavan Laygoldien kanssa tehtyä sotavalaa. Vala on kuitenkin poltettu tuhkaksi jo vuosia sitten, sillä he noudattavat nyt jo uudempaa suunnitelmaa. Sitä, jossa kansalle tuntematon kuningas kasvatetaan poissa kodistaan, jotta Wainwrightit voivat rauhassa koota armeijaansa ja hioa sotasuunnitelmaansa. Sitten, kun maa on valmis uuteen suureen sisällissotaan, Wainwrightit hyökkäisivät ja uusi, heitä varten syntynyt kuningas, todellinen Wainwright, kasvaisi toisaalla ja ottaisi paikkansa kuninkaana.

Niin suunnitellaan, mutta yksin tähdet tietävät, että suunnitelmat tapaavat jäädä varjoihin ja unohtua ajan kanssa. Lapsi ei tietenkään voi kasvaa Ashworthien luona maailman levottoman tilanteen vuoksi, joten hänet lähetetään turvaan pieneen kalastajanmökkiin kuningatar Gwendolynin tietämättä asiasta mitään. Hän uskoo lapsensa kasvavan maailmalta piilossa, turvassa. Sen pienen syntymän jälkeisen hetken jälkeen hän ei näe poikaansa enää koskaan.

Pojan nimeksi annetaan Aron vain siksi, että kuninkaat tunnetaan nimistään. Aron on kuninkaiden nimi Laygoldien suvussa samoin kuin Richard Wainwrighteilla. Siltikään Gwendolyn ei tahdo nimetä poikaansa oman sukunsa mukaan. Laygoldien vallan alla elänyt kansa tunnistaisi Aronin paremmin.

Vuodet vierivät, suru ja menetys unohtuvat. Lir ja Lysander syntyvät, kuningattaren ja kuninkaan poika kasvaa toisaalla tietoisena siitä, ettei voi koskaan esittäytyä kenellekään omalla nimellään. Hänen aikansa tulisi myöhemmin, niin hänelle sanotaan, kunnes hän lopulta lakkaa uskomasta siihen.

Villejen hyökkäykset jatkuvat ja lipsuvat lopulta siihen pisteeseen, että kuningas Aron kolmas ja hänen kuningattarensa Gwendolyn kuolevat oman kaupunkinsa rajojen sisällä. Sea’s Endin kauppatorille lyhistyvät hallitsijat jättävät kahdeksantoistavuotiaan Lirin vallan kahvaan. Koko ikänsä Gwendolyn joutui katsomaan, kun hänen toisesta pojastaan kasvatettiin kuningasta, vaikka hänen sydämensä tiesi todellisen kuninkaan olevan toisaalla. Hän ei koskaan sanonut sanaakaan, eivätkä Wainwrightit pohjoisessa ehtineet hyökätä ennen kuin heidän kuningattarensa kuoli.

Ja pian tähdet saivat todistaa lisää sukusurmia, – niin pohjoisen kuin idänkin hyökkäyksiä – ja maailma alkoi tulla tietämättömäksi todellisesta johtajastaan. Ashworthien veren valuessa linnansa lattioille maailma menetti viimeisetkin ihmiset, jotka olivat luonnossa kasvaneen kuningattaren pojan todellisesta kuninkuudesta tienneet. Enää jäljelle jäi vain kahden kalastajamökissä asuvan työläisen sana siitä, että heidän kasvattamansa poika kuului valtaistuimelle.

Kuningatar Gwendolynin uhraukset ja suunnitelmat valuivat tuhkiin, eivätkä tähdet tehneet taaskaan mitään muuttaakseen tilannetta. Elämä sai jatkua. Poika sai kasvaa saaden nimiä, jotka eivät vetäneet vertoja hänen todelliselle henkilöllisyydelleen. Maailma sai unohtaa kaiken tähän liittyvän ja keskittyä uuteen, nuoreen kuninkaaseensa. Kukaan ei kohottanut ääntään valittaakseen, ja tähdet pysyivät hiljaa. Yö sai jatkua.