Siipiluu

Pimeys yksityinen, ymmärtämätön

sanojen kliseiset taitteet kurkkuani painamassa

Ulos en saanut, nähnyt en syvintä pohjaa

joka ilkkui, hymisi

kuhisevasta mustasta

Lauluksi asti

ei yltänyt toiveeni huippu

Korkealle kohotin

Mutta siipieni kärjet

eivät saaneet kultaa, hopeaa

Ne teräviksi taottiin

odotusten hämärtämiksi

koviksi ja vahvoiksi

kuoreksi valolleni

Muut tahtonsa saivat

Metallin kahina yössä

jätti sanat sisään, tukahdutti

Silti hengitys pysyi

toivon kuisketta lujempana

Lujuuteni äärillä

Pysähdyin, kysyin

Onko maailmani väri

pelkkä väärä

jonkun muun suosikki

Siipi alas painui

Metalli ei kestänyt sadetta, tuulta

Minä tärkeimmän unohdin

Oli siivilläni yhä luu

toisilla keinot se murtaa