perjantai 10. elokuuta 2018

Siipiluu


Pimeys yksityinen, ymmärtämätön
sanojen kliseiset taitteet kurkkuani painamassa
Ulos en saanut, nähnyt en syvintä pohjaa
joka ilkkui, hymisi
kuhisevasta mustasta

Lauluksi asti
ei yltänyt toiveeni huippu
Korkealle kohotin
Mutta siipieni kärjet
eivät saaneet kultaa, hopeaa

Ne teräviksi taottiin
odotusten hämärtämiksi
koviksi ja vahvoiksi
kuoreksi valolleni

Muut tahtonsa saivat
Metallin kahina yössä
jätti sanat sisään, tukahdutti
Silti hengitys pysyi
toivon kuisketta lujempana

Lujuuteni äärillä
Pysähdyin, kysyin
Onko maailmani väri
pelkkä väärä
jonkun muun suosikki

Siipi alas painui
Metalli ei kestänyt sadetta, tuulta
Minä tärkeimmän unohdin

Oli siivilläni yhä luu
toisilla keinot se murtaa

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti