SV: seksi
Linnean koputus huoneeni oveen on ujo ja varovainen. Kun hänen pellavainen päänsä ilmestyy ovensuuhun, hymy leviää kasvoilleni. Lasken kuulokkeet ja sammutan koneen näytön. Kello on jo lähes kaksitoista, vanhemmat nukkuvat. Linnea sipsuttaa ujosti sisään vaaleanpunaisessa yöasussaan ja istuu sänkyni reunalle jalkojaan heilutellen. Tiedostan, että tilanne on kuin b-luokan pornosta ja painan ajatuksen syvemmälle.
”No moi”, hymähdän ja istuudun sängylle tytön viereen. Linnea katselee minua hymyillen.
”Moi Krisu.”
”Onko kaikki hyvin?”
”On joo.”
Menen varovasti lähemmäs, painan hapuillen kämmeneni hänen pehmeälle poskelleen. Linnealla ei ole alusvaatteita ollenkaan. Erotan nännien kohoumat vaaleanpunaisen ruutukankaan läpi. Pudistelen päätäni. Vasta hetki sitten olin uppoutunut pelaamaan ja nyt hän istuu tässä, enkä pysty kuvittelemaan mitään muuta. Kaverien huudot ja pelin räiske jäävät taa, on vain Linnea pienessä yöasussaan.
”Mitä sun tekis mieli tähän aikaan yöstä?” kysyn pehmeästi. Menen hivenen lähemmäs, mutta en kosketa häntä, vaikka koko kehoni väreilee janosta. En voi lakata tuijottamasta, kuinka hänen uudet, pehmeät muotonsa nuolevat kangasta.
Linnea kikattaa ja sipaisee nenäänsä. Mitä enemmän tuijotan häntä, sitä selkeämmin tajuan, että kukaan pojista ei koskaan uskoisi tätä. En ikinä voisi kertoa siitä ihanuudesta, jonka saan kokea Linnean iholla.
Linnea nostaa yöasunsa helmaa ja paljastaa täysin paljaan alavartalonsa. Painan käden kasvoilleni, hän on niin kaunis, niin uskomattoman kaunis. Eikä tämä ole ensimmäinen kerta, kun hän tekee minulle näin. Edellisellä kerralla minulle tuli kova kiire keskeyttää peli. Mikään ei voisi koskaan olla tärkeämpää kuin tämä pieni tyttö, joka on jättänyt alusvaatteensa pois tullakseen syleiltäväkseni.
”Voi luoja sun kanssas…”
Hivuttaudun lähemmäs, jätän käteni Linnean pehmenneelle reidelle. Tyttö katsoo minuun silmät suurina ja raottaa suutaan.
”Haluatko sä…?” kysyn niin hiljaa, että tuskin itsekään kuulen. Linnea nyökkää ja hymyilee, tuo lantiotaan kutsuvasti lähemmäs. Hänen huulillaan tuoksuu mansikkainen huulikiilto. Vedän tytön hellästi syleilyyni ja tapailen hänen lanteitaan ja hivelen hävyn pehmeää kumpua. Linnea inahtaa ja kietoo kätensä ympärilleni.
”Jännittääkö?”
”Ei nyt.”
”Ootko varma?”
”Joo.”
Olemme tehneet tämän vain muutamia kertoja. Yhdyntä häneen pelottaa minua, hän on vielä niin pieni ja kokematon ja hän luottaa minuun täysin. Suutelen häntä hellästi riisuessani hänet yöasustaan. Alastomana en voi vastustaa häntä, erektioni on niin kova, että sattuu. Linneasta on tullut niin kaunis, nuo nuoret, terhakat rinnat ja vatsan ja lantion hienoinen kaari. Painan Linnean vasten peitteitä ja suutelen hänen rintojensa kärkiä.
Linnea tuntuu täysin rennolta, kun nousen laittamaan kondomin ja hieron liukuvoidetta kaluuni. Hän tuijottaa minua puna kasvoillaan, aivan kuin ei olisi vielä täysin tottunut siihen, että lapsuuden karkki- ja leffaillat ovat nyt muuttuneet täksi kuumaksi leikiksi välillämme.
”Ootsä ookoo?”
Linnea nyökkää. Hän asettuu selälleen sängylle ja avaa haaransa. Hän tuntuu niin lämpimältä minua vasten. Suutelen häntä hetken ennen kuin asetan itseni häneen. Hän on kostea ja lämmin ja pehmeä ja hänen vaaleat suortuvansa ovat hiestä märät. Minun oma prinsessani.
Yhdynnässä minä unohdan kaiken. On vain Linnea pehmeänä ja sallivana allani, ja kaikki muu hämärtyy ja lakkaa merkitsemästä. Hukun hänen lempeään tuoksuunsa, tahdon vain suudella kaikkea hänessä ja olla aina hänen sisässään, mikään ei voisi koskaan tuntua näin hyvältä, ei mikään. Kliimaksin hetkellä työnnyn rajusti häntä vasten ja rojahdan hänen päälleen sängylle, pidän häntä hetken siinä, annan kiihtyneiden hengitystemme sekoittua toisiinsa. Huoneessa kuuluu vain kahden ihmisen raskas hengitys.
Vetäydyn rauhassa Linnean sisältä, viskaan kondomin roskiin ja tiedän, että se pitäisi hävittää tarkemmin myöhemmin, jotta vanhemmat eivät löydä sitä. Koko kehoni on herännyt eloon, se huutaa ja huokailee, se on täynnä Linneaa eikä minuun mahdu mitään muuta.
Olen nappaamassa Linneaa syliini, kun huomaan hänen kääntyneen pienelle kerälle.
”Hei? Lindsu?”
Käännän hänet selälleen ja huomaan kyyneliä hänen silmissään. Hänen kasvonsa punottavat, hän yrittää niin kovasti taistella kyyneliä vastaan. Kun kohtaan hänen katseensa, hän purskahtaa itkuun.
”Linnea rakas…”
Puristan tytön tiukasti itseäni vasten, hätä valtaa nautinnon tilan kehossani.
”Kulta mikä on? Satutinko mä sua? Voin mun tyttöä… Ei hätää, anteeks, oon tosi pahoillani, mä rakastan sua Linnea…”
Linnea katsoo minua lohduttomasti silmiin ja painaa pienen päänsä rintaani vasten. Hän kietoutuu minuun pieneksi paketiksi ja itkee hillittömästi. Kaikki minussa särkyy hänen kyynelilleen.
”Rakas? Sattuko suhun?”
Linnea kohottaa päätään nyökätäkseen.
”Ei rakas anna mulle anteeks… Voi kulta.”
Silitän pehmoista poskea ja pyyhin kyyneleet. Tunnen omien silmienikin kostuvan.
”Sattuuko yhdyntä suhun aina?”
”Ei satu”, Linnea sopertaa. ”Sä olit nyt vaan… tai siis.”
Linnea painaa taas päänsä minuun. Rapsutan hänen niskaansa.
”Sä voit sanoa sen mulle kyllä. Ei ole hätää. En tee sulle ikinä mitään, mikä sattuu suhun. Sä oot mun prinsessa. Mikä tässä sattui? Oisit rakas voinut sanoa seksin aikanakin. Se on okei.”
”Sä olit niin innoissasi.”
Minun on täytynyt survoa häntä liian kovaa. En koskaan innostuessani muista, kuinka paljon hän on minua nuorempi ja pienempi. Silitän itkuisen tyttöni poskea ja yritän sietää omaa epämukavuuttani ja ahdistustani, minähän tässä satutin häntä. Maailman tärkeintä tyttöä.
”Olinko liian kova?”
”Vähän.”
”Ei sun tarvitse pelätä sen sanomista.”
”Halusin, että sulla on hyvä olla.”
”Kulta en mä halua, että sun tarvii pelätä mua.”
”En mä…”
”Jooko, rakas? Mulle saa aina sanoa, jos jokin sattuu, tuntuu ikävältä tai et muuten vaan haluakaan jotain. Saa muuttaa mieltäänkin. Vaikka tuut tänne ja haluat sitä, saat kesken kaiken sanoa, jos et enää haluakaan.”
Linnea nyyhkyttää.
”Jooko?”
”Joo”, hän itkee.
”Oota, muru. Mulla on sulle jotain. Mun piti antaa tää vasta myöhemmin, mut…”
Pengon vaatekaapin lokerosta pienen hempeän vaaleanpunaisen pupupehmolelun. Linnean kasvot kirkastuvat kuin lapsella. Hänen ilmeensä muuttuu hetkessä. Hän ottaa pienen pupun syliinsä ja suukottaa sitä.
”Mä RAKASTAN sitä!”
”Ihanaa.”
Otan Linnean hellästi syliini ja silitän tytön vaaleaa päätä.
”Saat aina sanoa mulle, jos tuntuu pahalta, okei? Ei sun oo aina pakko haluta. Me voidaan vaan halailla tai katsella sarjoja ja jutella. Ei tarvii tehä mitään, okei? Sä oot mulle tosi rakas.”
Linnea uppoaa syliini ja painaa pehmeitä suukkoja saamaansa pupuun. Pienet pehmoeläimet tekevät hänet aina onnellisimmaksi. Se saa minut joskus miettimään, aloitinko liian varhain hänen kanssaan, rikoinko hänessä jotain pysyvästi.
”Rakastan sua, Krisu.” Linnea katsoo minuun hellästi. Painan suudelman hänen huulilleen.
”Mäkin rakastan sua.”
