Eliaksen sormet hipsuttavat niskaani. Olen käpertynyt aivan kiinni häneen ja annan hänen silitellä minua kaikessa rauhassa samalla, kun televisiosta tulee The Voice Of Finland. Elias arvostelee kovaan ääneen esiintymisiä, minä olen kaikkein keskittynein siihen, että hän on vieressäni ja koskee minuun. Huomaan keskittyväni paljon enemmän hänen reaktioihinsa kuin ohjelmaan.
Elias näyttää niin hyvältä, vaikka huoneen ainoa valo on televisiosta lähtöisin. Kylmä ja kirkas valo piirtyy hänen ylleen, ja rakastan häntä, voi luoja, miten rakastan häntä. Joku televisiossa laulaa korkealta ja kovaa, ja minä vain tuijotan, kuinka Elias katsoo keskittyneesti. Häneltä menee hetki huomata, että katson vain häntä. Hän alkaa nauraa. Käsi pörröttää tukkaani.
”Hei, söpö, kauanko oot oikein killittänyt mua siinä noilla sun bambinsilmillä? Oot ihan ku joku metsän elukka. Ihana. Mitä oot vailla?”
”Mitähän luulisit?”
Elias kääntää television volyymia pienemmälle.
”Taustamelu vaimeena, right?”
”Yeess.”
Elias nappaa minua takamuksesta ja nostaa kokonaan syliinsä. Tällaisena rakastan meitä kaikkein eniten. Elias saa heti mielentilastani kiinni ja osaa toimia sen mukaisesti. Välillämme kipinöi. Hän on niin seksikäs silloin, kun saa ottaa minut syliinsä ja ottaa minut miten haluaa.
Riisun paitani ja annan Eliaksen auttaa minut housuistani, kunnes istun alastomana hänen sylissään ja hymyilen. Enää en ole ujo, en lainkaan, sillä tämä versio minusta on minun turvapaikkani. En enää häpeile jokaista pisamaa enkä varsinkaan viiltoja reisissäni ja ranteissani. Elias on kotini ja minä rakastan muuttua hänen sylissään elohopeaksi, joka juoksee joka puolella hänen kehoaan.
”Mä haluan nähdä sut alasti”, kuiskaan. Se ei ole pyyntö, hän tietää varsin hyvin, että osaan myös käskeä. Elias hymyilee raukeasti. Kiskomme hänet ulos sinisestä hupparista ja t-paidasta, ja hetken vain suutelen hänen paljasta kaulaansa ja rintakehäänsä. Televisiossa joku laulaa, kun Elias vetää minut aivan kiinni haarojaan. Hänellä seisoo, ja se saa minut kiskaisemaan hänet suudelmaan.
Joskus huomaan ajattelevani vain millisekuntia ennen suudelmaa, ettei minun kuulu tehdä näin, että olen vielä vuosien takainen pieni, epävarma Mikael, joka rakasti parasta ystäväänsä kipeästi. Se poika ei olisi koskaan istunut varmana Eliaksen syliin, ottanut kalua käteensä ja tiennyt, mitä tehdä.
Rakastan saada Eliaksen nauttimaan. Meidän seksimme voi olla monenlaista. On niitä kertoja, kun pelkästään kikatamme toistemme hiuksiin tai niitä, kun kehomme eivät voi tehdä yhteistyötä keskenään ja vain hutkimme toisiamme joka paikkaan. Olemme kumpikin ihmisiä, jotka taipuvat hirveän huonosti mihinkään asentoon, joten monesti vain nauramme toisiimme, kun mistään ei tule mitään. Kehot vain kolahtelevat. Olen kerran tippunut sängyltäkin kesken toimituksen, Elias alkoi nauraa heti, kun tiesi, ettei minuun sattunut.
Tällä kertaa Elias kaataa minut sohvalle ja suutelee intohimoisesti kaulaani. Kaikki tuntuu saumattomalta ja kiihkeältä, mutta se ei riitä, haluan hänet tiukemmin ihoani vasten.
”Tuu mun päälle ihan kokonaan”, kuiskaan suukottaessani hänen korvanlehteään, ”tahon tuntea sut kaikkialla.”
”Ja sä oot ihan varma?”
”Totta kai. Rakas.”
Kun kutsun häntä rakkaaksi, hänen ilmeensä samaan aikaan pehmenee ja kovenee. Hän käy päälleni haastavammin, avaa haarani ja asettaa minut oikein voidakseen käydä sisääni. Hetken hän kuitenkin vain tuijottaa minua.
”Sä oot niin kaunis. Mikael… sä oot niin uskomattoman kaunis. Kaikki sussa.”
Herkistyn joka kerta, kun hän puhuu tuolla äänellä. Kuin kaikki hänessä rakastaisi kaikkea minussa, kuin olisin hänen arvoisensa. Se saa minut tarjoamaan itseäni entistäkin hanakammin. Hän suutelee reisiäni ja vatsaani pitkään ennen kuin asettuu päälleni ja työntyy sisääni.
Elias ei säästele voimassa tänään. Hän tarttuu molempiin käsiini ja painaa ne alas, ja rakastan sitä, kun hän tekee niin. Hän saa minut tuntemaan oloni niin eläväksi. Minut. Vaikka minä en ole ollut elävä aikoihin. Hän tekee sen minulle, kun hän vain katsookin minua. Meidän yhteisinä hetkinämme näen palasia siitä, kuka voisin olla, jos olisin kunnossa.
”Mm, hei, voitsä… pikkusen siirtää tota jalkaa, kiitos, jes, just noin…” yritän opastaa häntä kesken kaiken. Eliasta naurattaa.
”Tää on vitusti liian pieni sohva tähän”, hän sanoo kesken työntöjen, ”mut like, millä rahalla mä sohvan…”
”Arvostan et sä oisit valmis käyttään sun kelarahat sohvaan, jotta me voidaan nussia siinä.”
”Anything for my princess.”
”Sanos tollee vielä kerran nii kaikkoan ja vähän äkkiä.”
Nauramme molemmat. Elias laskeutuu suutelemaan minua. Hän on yhä sisässäni, ja painan hänet syvemmälle. Rakastan tuntea hänet kaikkialta. Me olemme tässä niin kauan, että hän laukeaa minuun, vetäytyy sisältäni ja nostaa minut syliinsä. Olen antanut tehdä kehollani mitä hän ikinä vain haluaakaan. Nännieni ympärillä ja vatsassa on punaisia jälkiä, Elias on merkinnyt joka paikan. Minulla on kuuma, mutta haluan vielä lisää. En ole päässyt vielä koskettamaan Eliasta itse tarpeeksi.
”Mä haluan vielä antaa sulle”, henkäisen.
”Hassu ei sun tarvii. Oot ihan väsy.”
”Älä aliarvioi mun kuntoa hei!”
”Ei sun for real tarvii! Mä tulin sun sisää just, mähän tässä sain!”
”No anna mä nyt suutelen sua joka paikasta, kun sä näytät tolta.”
”Tyhmä olet.”
”Itsepäs.”
Kuljetan kättäni Eliaksen rintakehältä vatsan kaarta pitkin alas. Jano herää minussa välittömästi, minä rakastan sitä, miltä hän tuntuu ihoani vasten. Suutelen hänen nänniään ja koko rintakehää, tahdon painaa jälkeni joka paikkaan. Suutelen vielä pitkään joka paikkaa hänessä ennen kuin lopetan ja käperryn pieneksi hänen rintaansa vasten.
Elias silittelee selkääni.
”Sä oot niin helvetin rakas.”
”Niin olet säkin.”
”Oikeesti, Miki, mä rakastan sua niin paljon.”
Elias suukottaa ohimoani.
”Mäkin rakastan sua tosi paljon”, sanon, ja tiedän, että yhdetkään sanat eivät koskaan voi kiteyttää sitä, mitä Elias minulle on. Hän on aurinko, hän on kaikki. Suljen silmäni ja käperryn hetkeksi häntä vasten. Elias silittää selkääni. Sekunnit kuluvat.
”Vittu että on kusihätä.”
”Elias!”
Mätkäisen häntä olkaan ennen kuin hän mönkii altani kohti vessaa. Vessasta kuuluu raikuvaa naurua.
”Hei haluaisko Michelangelo tulla kertoon, että mikä taideteos tää on?”
”Ja niin mitä meinaat?”
”No vittu kato.”
Eliaksen toisen nännin ympärillä on epäsymmetrinen kuvio puremisjälkiä.
”Tota. Joo. Maistut hyvältä vissiin.”
”Oisit ees symmetrisen tehny! Jessus!” Elias nauraa. ”No oho, oot kyllä ihan punanen säkin.”
Kävelen peilin eteen hänen viereensä. Kirkkaassa valossa ihoni punottaa entisestään. Elias nappaa minut syliinsä ja suukottaa, tuijottelemme siinä hetken meitä peilistä. Olen niin uskomattoman onnellinen meistä. Suukotan Eliaksen aknearpisia poskia ja annan hänen ottaa minut tiukasti syleilyynsä. Meillä kummallakaan ei ole vieläkään ensimmäistäkään vaatekappaletta päällä. Se ei haittaa. Meillä ei ole kiire minnekään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti