Valheita

Helmi

Valheita. Elämäni perustuu valheille. En voi olla rehellinen parisuhteissa tai terapiassa. Eräs entinen kumppanini kerran kysyi minulta, miksi valehtelen terapeuteille. Olisin halunnut sanoa hänelle, että suojelen henkeäni.

Välillä tekisi mieli irroittaa ratista ja kertoa kaikille, mitä ajattelen. Huutaa päin naamaa. Elämä menee minulta ohi, sen tiedän. Vietän sen jahdaten aaveita, joita ei voi saada kiinni. He ovat olemassa vain hetken ja minä olen vuosien merkitsemä jo siinä kohdassa, kun heidät viedään minulta lopullisesti. Minä muuttuisin vastenmieliseksi ja itsellenikin pelottavaksi. Voin pitää aaveet lähelläni niin kauan, kun olen vielä melkein kuten he.

Entinen kumppanini kysyi myös, miksen voisi vain hakea töitä hänen kotikaupungistaan ja muuttaa sinne. En muista, mitä vastasin. Totuutta en voinut kertoa. En voi muuttaa niin kauan, kun Milo asuu naapurissa ja tarvitsee minua. Sen sanominen ääneen muistuttaa minua liikaa totuuden puhumisesta, joten en kerro mitään, mutisen sinnepäisyyksiä. Sitä koko elämäni on, totuuksien ja valheiden vääntämistä, niiden välillä tasapainottelua. Mitä tahansa, jotta se, mitä olen, pysyisi pimeässä.