Tähdet syttyvät

Älä pelkää.

Maailma odottaa. Se on tässä, hengittää kanssasi samaan rytmiin, tahtoo sinulle hyvää. Minä olen sinun kanssasi, kun illan hämärä taittuu yöhön eivätkä tähdet jaksa enää loistaa. Olen vierelläsi, kun kaikkeus sammuu ja muistat vain, miltä tuntuu, kun on kylmä.

Katso, kuinka tähdet syttyvät yksi kerrallaan.

Niiden laulu halkoo taivaita.

Katso, miten kaunista kaikki on.

Älä pelkää,

olen aina kanssasi,

olen aina sinun. Olen sinun valojen sammuessa, 

olen sinun, kun tähdet laulavat meille huomisen.

Kasvu

Rakastan katsella, kuinka kasvat. Kuinka jokainen päivä tuo hymyysi lisää.

Joskus olet hiljaa, painat pääsi. Vedät valosi pois niiden luota, jotka eivät osaa sitä nähdä. Silti minä näen, kuinka sinussa kasvaa joka päivä.

Sinun hymysi säkenöi lämpöä kaikille niille, jotka pysähtyvät sen äärelle.

Sinä olet aarre, jota kaikki eivät näe; jonka kasvua kaikki eivät tunnusta.

Minä näen sinut, kaiken sinussa, jokaisen eksyneen rihman ja oksan. Minä näen, kuinka hiljaisuuden keskellä kurotat kohti valoa ja tiedän, että jonain päivänä vielä onnistut.

Kukoistat

Sinun terälehtesi ovat pienet ja hennot. Ne ovat vasta puhjenneet ja aukovat itseään vasten aamun ensimmäisiä säteitä. Aurinko silittää niiden hentoja päitä antaen niille tilaa kasvaa. Joskus sateen tullen ne kipristyvät, kääntyvät kuoreensa, mutta aurinko maanittelee ne jälleen esiin.

Sinun vartesi on lyhyt, mutta suora. Se kantaa sinut, pitää sinut pystyssä. Sinä olet kaunis juuri sellaisena kun olet. Sinä kukoistat omassa loistossasi kauniimmin kuin viereisen pensaan kirkkaat ja korkeat kukat, sinä olet kaunein sille, joka pysähtyy hetkeksi ja näkee sinut. Sitä loistoa ei voi verrata mihinkään.

Sinä olet kaunein, koska olet.

Sinä

Minä rakastan sinua.

Se on muuttumaton totuus.

Minä rakastan sinua kuten tuuli rakastaa koivujen nuoria oksia. Kevään ensilehtiä, jotka keinuvat hellässä tanssissa.

Ruohoa, joka pitkän talven jälkeen helottaa vihreänä merenä joka penkereellä.

Minä rakastan sinua kuten ilta rakastaa öisen kuun lempeää kajoa ja tähtien lempeää peitettä. Rakastan sinua kuten aamua, joka sirottaa kasteen nurmeelle.

Minä rakastan sinua,

koska olet kauneinta, mitä on.

Minä rakastan sinua,

koska sinä olet.

Maailmojen laidalla

Maailmankaikkeuden reunalla leimuaa. Tuhannet tulet polttavat taivaankantta. Sinun tanssisi käy taivaiden halki ja laulaa vanhat jumalat unestaan. Jokainen askeleesi soittaa sävelmän. Maailmat aukovat silmiään, todellisuudet kääntyvät katsomaan kulkuasi. Minä olen pieni ihminen sinun edessäsi. Sinun olemuksesi leiskuu kaikki todellisuudet ylittävää lempeyttä, joka ei tunne rajoja tai muureja. Se hehkuu lämpöään jokaiseen olevaan, ja minun koko ruumiini kadottaa äärensä sinun loputtomaan lämpöösi. Silti tiedän, että olen todellisempi kuin koskaan, kun kurotat minuun ja meidän sydämemme laulavat samaa laulua.