Sinun terälehtesi ovat pienet ja hennot. Ne ovat vasta puhjenneet ja aukovat itseään vasten aamun ensimmäisiä säteitä. Aurinko silittää niiden hentoja päitä antaen niille tilaa kasvaa. Joskus sateen tullen ne kipristyvät, kääntyvät kuoreensa, mutta aurinko maanittelee ne jälleen esiin.
Sinun vartesi on lyhyt, mutta suora. Se kantaa sinut, pitää sinut pystyssä. Sinä olet kaunis juuri sellaisena kun olet. Sinä kukoistat omassa loistossasi kauniimmin kuin viereisen pensaan kirkkaat ja korkeat kukat, sinä olet kaunein sille, joka pysähtyy hetkeksi ja näkee sinut. Sitä loistoa ei voi verrata mihinkään.
Sinä olet kaunein, koska olet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti