Rakastan katsella, kuinka kasvat. Kuinka jokainen päivä tuo hymyysi lisää.
Joskus olet hiljaa, painat pääsi. Vedät valosi pois niiden luota, jotka eivät osaa sitä nähdä. Silti minä näen, kuinka sinussa kasvaa joka päivä.
Sinun hymysi säkenöi lämpöä kaikille niille, jotka pysähtyvät sen äärelle.
Sinä olet aarre, jota kaikki eivät näe; jonka kasvua kaikki eivät tunnusta.
Minä näen sinut, kaiken sinussa, jokaisen eksyneen rihman ja oksan. Minä näen, kuinka hiljaisuuden keskellä kurotat kohti valoa ja tiedän, että jonain päivänä vielä onnistut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti