Morsian punapukuinen, hiukset norsunluun lailla valkeat.
Minulla pieni kukka käsissäni, elämän mittainen valinta.
”Minne sinulla on matka?” hän kysyy hymy kasvoillaan. Puvun
reunat ovat mudan koristamat, täällä kukaan ei maadu omana
aikanaan.
”Joen toiselle puolelle.”
Sateen ääni, hiljainen ropina. Oksisto antaa myöten taivaan
painolle.
Kukka on pudonnut matkalla.
”Ei siellä ole enää mitään.”
”Mistä sitä tietää, jos ei ole koskaan käynyt?”
Levinnyt huulipuna, sekoitus katumusta ja itseluottamusta. Valkeat
hiukset kuin lyhty täällä pimeässä.
Minäkin menin kerran naimisiin. Maa sai hänetkin.
”Etkö sinä sure enää?”
”Ei täällä ole enää surua. Sinun helmasi on mudassa.”
”Meidän kaikkien on.”
”Saanko kutsua sinua nimellä?”
”Epäilen, etten muista sitä enää.”
”Sepä surullista.”
”Sinä poistit juuri voiman aiemmilta sanoiltasi.”
Oksisto heiluu, lehdet peittävät taivaan näkyvistä.
Helma on mustana vielä joen päässäkin. Milloin matka on ohitse?
”Sinä tiedät sen itsekin. Minne kadotit kukkasi?”
”Se on varmasti jo maatunut.”
”Vain, jos uskot niin.”
Valoa. Joellakin on helma, reunoistaan tummunut. Sade on sotkenut
penkan, sammal repsottaa.
Matkalla on niin paljon kiviä, että eksyisin ilman häntä.
”Minulla ei ole enää kukkaa. Miksi sinulla on yhä punainen
mekko?”
Kaikella on aina oltava tarina. Valinnat jäävät muuten tyhjiksi.
”Se ei kerro mitään. Minun aikani jäi kesken.”
”Silloinhan sinulla on jo vastaus annettavaksi.”
Raadeltu morsian, ennen aikojaan maaksi tullut.
Viimeinen oppaani, koristamattomaksi jääneen sieluni kaitsija.
Miten kaunis hän onkaan katsella, miten kipeää tekevätkään
hänen askeleensa, jotka eivät jätä jälkiä.
Perillä en enää tiedä, kummalla meistä on vielä toivoa.
”Olemmeko jo siellä?”
”Katso ympärillesi.”
Vaiennut paratiisi, nahistuneet lehvät. Puut eivät enää laula.
Tuuli on kuollut ja vetänyt taivaan mukanaan.
Toisella puolella on hiljaista. Minä otan askeleen.
”Tuletko sinä mukaani?”
”Kaikille ei anneta toista mahdollisuutta.”
En katso morsianta silmiin.
Toisella puolella huomaan kukan olevan yhä taskussani. Morsian
unohtuu, punainen jää.
Valo hälvenee, joen takana on pelkästään kaunista.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti