On kesä. Sormeni ovat vielä talvesta kohmeiset, kaikki liike tuntuu hidastetulta. Ihmiset kulkevat ohitseni niin nopeaan tahtiin, että liike muuttuu staattiseksi, en enää tiedä, kuka liikkuu. Minä olen jäänyt talveksi paikoilleni, liikkuminen vaatisi jotain, johon kehoni ei vielä kykene. Istun nurmikolla ja silitän sen tuoretta pintaa. Se on tuore, uudestisyntynyt.
Oletko sinä ollut täällä koskaan aikaisemmin? Minä olen. En tiedä, mistä sen muistan. Joskus, kun kurotan sormiani kohti taivasta, tiedän lentäneeni kerran.
Painan pääni nurmeen ja suljen silmäni. Ruoho on saanut kasvaa täällä yli mittansa, kukaan ei ole pakottanut sitä muotoon. Jossain joku nauraa. Siitä on kauan, kun olen kuullut toisen ihmisen ilon viimeksi. Ehkä suljin kaikki aistinikin talveksi ja haukon siksi nyt henkeäni.
Kesä olet jo täällä, kesä en ollut vielä valmis.
Kohtelethan minua hyvin, minussa on kohtia jotka ovat valollesi arkoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti