Ristilukki ja surusiipi, säkeistö 16

Ristilukki

En tiedä miksi
haluan pitää Ilvan aina
asettaa hänet kiven alle
niin
	että hänen siipensä pysyvät ehjinä
		mutta
			lukittuina
en halua että hän menee
hän ei tule löytämään täältä etsimäänsä
ja minun ajatukseni ovat
mustia
mustanmustia
	mustempia kuin
		aikoihin
vaikka Ilva on
pelkkää valoa paljaista varpaista hehkuvaan hipiään

”Pelkäätkö
sinä minua,
Lukkiseni?”

Lukkiseni
olenko minä
hänelle jo
jotakin omaa?

Me olemme tunteneet päivän
se on pienelle perhoselle
suuri aika
mutta minulle
	vain siivenräpäys

Miten Ilva on päivässä
kuronut minuun rihmojaan
niin vaivihkaa
että haluan rusentaa hänet alleni
jotta hän ei saisi henkeä
muulloin kuin salliessani?
Ei, päiväperhonen
en pelkää sinua
pelkään sitä
	kuka minusta tulee seurassasi