Ristilukki ja surusiipi, säkeistö 6

Ristilukki

Hän ei ole laululintu,
tämä valonlapsi,
joka mättäilläni astelee.
Hän kävelee selkä suorassa
ja katsoo minua
lempeyttä utusilmiensä takana.

Hän sanoo nimekseen Ilva,
mutta minä sanon
	valonlapsi surusiipi
		perhonen kevätaamussa

Hän on kantanut surua
kauemmin kuin itseään
sen näkee hänen tavastaan
väristää siipiään kuin eksynyt päiväperho

Minun metsääni
askeltaa vain kahdenlaisia keijuja
		uhmakkaita
valmiina surmaamaan lukin,
joka on syönyt heidän sisarensa ja veljensä
	sekä
		humaltuneita
jotka näkevät pimeässä
kutsuvat keijunkasvot

Heille minä kuiskin
toivonsa niin helposti heittäville
perhosparoille
valmiina lentämään suoraan ansaan

Ja se minkä omakseni saan
	sen minä pidän
kudon osaksi hämärää

Ilva on hopeinen kuin kalpea kuu
maidonvalkea luunhohtoinen
hiuksensa hentoa seittiä
hänen silmänsä jäävät
usvan verhon taa
hän muistuttaa luolani kukkia
yhtä lailla kalvakka
kukkii ilman valoakin

”Mitä haluat minusta,
nyt, kun olen täällä?”
Ilvan ääni on kuulas
vailla odotuksia
”Ole vain
seuranani
sillä yö on pitkä
kantaa yksin.”

Kaikki keijut
muistuttavat toisiaan
oli katseessa sitten uhmaa tai ihastusta
he lepattelevat hetken ennen kuin
	osuvat verkkoon
heissä on kukkaset, heissä on mesi
he hehkuvat auringonsäteinä
ikiyössäni
en halua pitää heitä aina omanani
koska he eivät voi antaa minulle sitä
	minkä menetin

Mutta surusiipi edessäni
on toisenlainen
hän toivoo vain yhtä
mutta katsoo minua silti
kuin olisin olento kuten hänkin

”Miksi et
kavahda minua?”
”Pitäisikö minun?”
”Minä syön
kaltaisiasi perhosia
	enkä jätä jäljelle
		edes luitanne
miten sinä et
vieläkään pelkää?”

Ilvan kasvoilla
käväisee häive jostakin tummemmasta
hänen täytyy nähdä paljon minua huonommin
	pimeässä
ja silti hän lähestyy minua

”Haluat niin kovin
minun pelkäävän sinua
että tunnen väkisinkin
tarvetta tietää salasi.”

Ilva on
	kaunis
jos hän olisi kuten muut kaltaisensa
olisin jo upottanut hampaani
hänen pehmeään lihaansa
noihin suloisiin taitteisiin
joiden piiloissa hänen valonsa asuu
jos Ilva olisi kuten muut
	ahmisin hänet
		luuydintä myöten