Ristilukki ja surusiipi, säkeistö 11

Ristilukki

Kaipuusta
minä voisin kertoa kaiken.
Öisin se kehrää
pimeitä seittejään
sydämeni ympärille
	ja hengittää minuun
	pahaa
		pahaa
			pahaa

paha synnyttää pahaa
ihoni alla juoksee
	vihamielistä verta

mutta Ilva
Ilva on kaunis Ilva on
	valoa kannen alla
Ilva on
minun vankini ja
	minun sydämeni hänen valonsa vanki

Ymmärtääköhän Ilva
miltä tuntuu olla siivetön?
Elää vailla siipiä
maailmassa
jossa siivettömät olennot
rusentuvat
kärventyvät hengiltä
pääsemättä pakoon

Minä syön keijujen valoa
koska se on ainoa mahdollisuuteni
olla olemassa
	sellaisena kuin olen
Pimeässä
on paha olla
on paha
olla
	olla olla olla
		olematta
			ehjä laisinkaan