Ristilukki ja surusiipi, säkeistö 37

Ristilukki

Valoa
	valoa valoa valoa
kaiken hämärän keskellä
Ilvan kasvot kuin tulikärpästen tanssi
kurotan,
mutta en ylety
käteni ovat jo
sulautuneet pimeään
	en voi
		liikkua
olen perhonen omassa verkossani
saalistin
itse itseni
ansaan

En unelmoinut
että Ilva tulisi
hänen siipensä viistävät maata
ja katseestaan on sammunut hehku
mutta se on silti hän
valon suutelema
kaunein kaikista

Minä rakastin sinua
kuin osaa itsessäni
sellaista
jota en vielä tuntenut