sunnuntai 9. kesäkuuta 2024

Kesä

Voikukkien kutitteleva meri vasten poskia. Sinä lepäät siinä, kylki kyljessäni, ja naurusi täyttää koko avoimen taivaan. Sinulla on kesää ihollasi, pisamien lempeä joki ylittää nenäsi ja laskeutuu poskillesi. Huulesi ovat raollaan, kunnes katseesi kohtaa omani ja naurusi katkeaa.

Katse.

Pysähdys.

Sinussa on kaikki. Kesän ensimmäiset ujot kukat, jotka kurottelevat nuoria varsiaan kohti pilviä. Sinä sipaiset poskeani, huokaat minuun, ja minä tiedän, miltä tuntuu rakastaa ihmistä niin kuin kesää rakastetaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti