Ukkonen tekee tuloaan, sähkö
säkenöi ilmassa näkemättäkin. Ingid tanssii lammen ympärillä
kesä tarttuneena hiuksiinsa. Peloton Ingrid, väsymätön Ingrid.
”Tule jo takaisin, pian alkaa salamoida”, minä kuiskaan, mutta ääneni hukkuu tuuleen ja Ingrid tanssii vain. Hänen naurunsa laulaa kilpaa tuulen kanssa, ja minä katson häntä sähköä suonissani kykenemättä liikkumaan.
”Ingrid. Olen tosissani. Ukkonen.”
Hän kastaa jalkansa veteen, ensin varpaat, sitten sääret. Hänen olemuksensa on keveä kuin pikkulinnulla.
”Ingrid.”
Vaikka toistaisin hänen nimeään, hän ei vastaanota sanojani. Hän jatkaa tanssiaan kuin yö olisi lumonnut hänet. Metsän hyönteiset sirittävät, Ingridin hame kastuu vyötäisiä myöten. Pelko ei kulje hänen kanssaan, kun hän tanssii lammen rannassa ja sulautuu luontoon kuin olisi aina ollut osa sitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti