perjantai 6. toukokuuta 2022

Klubilla

SV: insesti


Oli Kajon idea lähteä klubille. Minua ei erityisemmin kiehdo sellainen ihmismassa ja melu, mutta hän väittää kivenkovaan, että meille tulee hauskaa. Ajatus ei ole vastenmielinen, ja hän on siitä niin hurmaavan innoissaan, että suostun. Kajo käyttää uskomattoman paljon aikaa vaatteiden valitsemaan valitakseen lopulta pelkän verkkopaidan ja ja kaulapannan. Hän valitsee kultaisia koruja ja hänen asetellessaan niitä ranteisiinsa minä nappaan häntä kaulapannasta.

”Onpa hyvä, että valitsit tämän, niin voin pitää sinua hihnassa. Karkaat kumminkin.”
”Ollaanpa sitä kinkyjä”, hän nauraa.
”Olet ihan hiton seksikäs. Mistä tuo paita on? En ole nähnyt sitä koskaan.”
Kajo puristaa huulensa yhteen.
”Ai. Joltain ihmiseltä siis.”
”No tuota… niin. Tiedäthän sinä, miten he pitävät minusta.”
”Aina sinua saa vahtia.”
”Ei tällä kertaa.”
”Voisi olla seksikästä katsoa vierestä. Senkin lutka.”

Kajo kurtistaa kulmiaan ja pudistelee päätään. Hän tulee kylkeeni kiinni ja ryhtyy riisumaan valkeaa kauluspaitaani.
”Ilta… Ollaksesi noin upea sinä et kyllä koskaan jaksa ajatella pukeutumista.”
”Kuules nyt. Minulla on prioriteetteja. Kuten tämä.” Puristan häntä takapuolesta, hän alkaa nauraa.
”Malta vielä!”
”Mhhmh.”
”Musta paita. Okei?”
”Äääh. Jos haluat.”
”Korostaisi silmiäsi. Sitä paitsi minullakin on mustaa.”
”Sinulla on myös tuollainen nätti vyötärö ja näytät aina siltä, että olet valmis ottamaan suihin. Vähän eri energia kuin minulla.”
”Mutta minähän olen aina valmis!”
”No hitto tismalleen!”

Kajo pudistelee yhä päätään riisuessaan minut paidastani. Hän pukee keskittyneesti mustan paidan ylleni, se jättää käsivarteni tatuoinnit näkyviin. Kajo viimeistelee asun pienellä hopeisella ketjulla kaulassa. Tuijottaessani itseäni peilistä minun täytyy myöntää, että Kajolla on tyylitajua.

”Katso nyt. Ihan samaa paria.”
Me todella näytämme pariskunnalta. Hän pörröttää tukkaani. Minua hymyilyttää.
”No niin. Ja sitten mennään.”

*

Kajo osaa tämän automaattisesti. Hän tietää, mitä haluaa, eikä hänelle tuota vaikeuksia keskustella ihmisille. Hän juuttuu milloin kenenkin kanssa juttelemaan ja nauraa puronauruaan jokaiselle. En tiedä, miksi en tunne pistoa sisälläni tänään. Tämä ei ole sama kuin hän olisi täällä yksin nauramassa ja kiehnäämässä, hän on täällä minun kanssani. Koska hän halusi. Koska hän tahtoo leikkiä.

Minäkin juttelen ihmisille, vaikka heidän punaiset naamansa ja oluenhajuinen hengityksensä turhauttaa minua. Heillä ei ole minulle mitään tarjottavaa, mutta Kajo tuntuu rakastavan heitä, enkä minä tahdo tehdä häntä surulliseksi. Hän on innokkaampi kuin aikoihin, ja hänen näkemisensä sellaisena saa koko kehoni kihelmöimään.

”Hei.” Nainen vasemmalla. Karkeasti blondattu tukka ja pantteritoppi. Saan väristyksiä. Tämän takia vihaan ihmisiä. Turhia kaikki.
”Hei.” Siemaisen lasistani. Kajo on kauempana tanssimassa. Olen kertonut jo kolmelle ihmiselle hänen olevan poikaystäväni. Kajosta en tiedä, hän on saattanut sanoa totuuden, sen, että olen hänen veljensä. Odotan innolla reaktioita. Tahdon nähdä ihmisten hikisten kasvojen vääntyvän irveen.
”Millä meiningillä liikkeellä tänään?”
”Otan rauhassa. Olen täällä veljeni kanssa.” Nyökkään kohti Kajoa, joka tanssii keskellä lattiaa kädet kohotettuna. Hän on niin vapautunut ja sulava, että minun tekisi mieli juosta hänen kimppuunsa ja koskettaa häntä joka paikasta.
”Ai. Oho. Tuo violettipäinenkö?”
Nyökkään.
”Nätti.” Naisen silmät kääntyvät minuun päin. Ripsiväri on varissut paakuiksi silmien alle. ”Sinä olet kyllä upeampi. Älä kerro hänelle.”

Tekisi mieli lyödä. Ihmiset eivät tiedä mitään.
”Miten ilta on mennyt?”
”Mikäs tässä.”
Vilkuilen Kajoon päin, tulisi jo pelastamaan minut tästä. Nojaan selkä tiskiä vasten ja yritän keksiä jutun juurta naisen kanssa. Nainen tuntuu tuijottavan minua kuin olisin hänelle täysin toismaallinen kokemus. Ehkä olenkin, ihmiset ovat niin yksinkertaisia, että mikä tahansa poikkeava vetää heiltä jalat alta. Minä tosin ymmärrän, miksi he katsovat Kajoa niin. Kajolle ei kukaan voi olla immuuni. Hänestä näkee kauas, ettei häntä voi koskettaa, ei todella, niin kaukainen hän on. Yöllinen kajastus, jota ei voi pitää hetkeä pitempään.

”Oletteko sinä ja veljesi läheisiä?” nainen hihittää. ”Tai taidatte te olla, kun olette klubilla. Minä kun menisin veljeni kanssa niin helvetti olisi irti.”
Kysyinkö, hitto sentään? Mikä tarve ihmisillä on tunkea omia elämänkokemuksiaan vasten kasvojani? Päätän olla tänään ystävällinen ja hymyilen naiselle.
”Tosi läheisiä”, sanon hymyä äänessäni.
”Onpa kiva. Monesti näkee, että lapsuuden kina erottaa aikuiset sisarukset toisistaan. Onko sinulla muita sisaruksia?”
”Sisko.”
”Hän ei sitten lähtenyt.”
Ajatus Valvesta klubilla saa minut nauramaan ääneen.
”Aha, joo, kaikki eivät ole sitä tyyppiä”, nainen nauraa mukana kuin muka ymmärtäisi tilanteen.

Juuri, kun olen pakottamassa itseäni keksimään väkinäistä keskustelunaihetta naisen kanssa, Kajo saapuu tanssilattialta suoraan kylkeeni kiinni. Hän ei odota hetkeäkään, vaikka tiedän hänen nähneen naisen jo tanssilattialta. Saan väristyksiä. Hän merkitsee minut omakseen.

Kajo painautuu tiukasti kylkeeni kiinni, vie kädet niskaani ja suutelee. Nousuhumala tekee hänen suudelmastaan pehmeämmän, en tahdo sysätä häntä pois, vaikka tiedän, mitä seuraavaksi tapahtuu.

”Siis. Odotahan nyt.” Naisen ääni ei ole enää teeskennellyn kiinnostunut ja taipuisa. ”Eikös hän ollut sinun veljesi? Mitä?”
Kajo katsoo minuun silmät suurina ja alkaa kikattaa. Nauran hänen kanssaan.
”Okei, nyt on aika lähteä”, minä hymähdän ja annan Kajon kiskoa minut juosten tanssilattian halki yleisille vessoille. Puhkeamme hillittömään nauruun yhtäaikaisesti. En jäänyt katsomaan naisen ilmettä, kun jätimme hänet yksin.

”Hitto sinun kanssasi”, nauran niin, että minun on vaikea saada happea. Tunkeudumme ahtaaseen WC-koppiin, jonka seinillä on nuhjuisia ja räikeitä julisteita. Kajo kikattaa minua vasten, hän on kietonut molemmat kätensä kaulalleni.
”Tiedätkö, tämä oli jo toinen kerta tälle illalle”, hän nauraa.
”Eikä!”
”Sanoin jollekin minua iskemään tulleelle äijälle, että poikaystäväni on tuolla.”
Hänen äänensä on naurun värittämä, hänen on lähes mahdotonta kertoa tarinaa ilman naurunpurskahduksia. Rakastan häntä niin, että sattuu.
”No, joku hänen kaverinsa tuli hänen kanssaan myöhemmin juttelemaan, ja koska olen mestari kiinnittämään huomiota asioihin, en tietenkään tunnistanut sitä aiempaa ukkoa. Fiksuna sitten selitin jotain tuolla tiskillä odottavasta veljestä. Äijä veti hepulit.”
”Siis missä välissä tämä tapahtui? Luulin katselleeni sinua koko ajan! Miten sinä ehdit joka paikkaan?”
”Sinun ympärilläsi pörräsi paljon ihmisiä. Et varmaan huomannut.”
”Helvetin ihmiset, ihan sietämättömiä.”
”Minähän sanoin, että tuo musta paita on hyvä idea. Olet niin kuuma. Luoja. Olet niin kuuma… Ilta… ah…”

Kajo työntää minut aivan liki kopin seinää ja painaa lanteitaan minua vasten.
”Me onnistuimme järjestämään melkoisen kaaoksen tuolla”, Kajo kuiskaa. Tunnen, kuinka hänen hengityksensä käy raskaammaksi. Tiedän, miksi tulimme tänne. Kajo katsoo minua silmiin avatessaan vyöni ja vetäessään housuni alas. Hänen liikkeissään on jo hienoista humalaista kuumeisuutta, mutta se tekee kaikesta tuhatverroin seksikkäämpää. Hän käy aivan kuumana, enkä voi koskaan vastustaa sitä.

Kajo on niin hurjan kiihkeä, että hän unohtaa, missä olemme. Basson jyske kantautuu tänne saakka, ihmisiä kulkee vessoilta sisään ja ulos jatkuvasti. Kajo voihkii niin kovaäänisesti, että joku vastakkaisesta kopista koputtaa seinään.

Tilanne purkautuu kikatuksena kaulaani vasten. Sitten Kajo suutelee minua lujaa, hän ei tahdo minun lopettavan vielä, enkä tahdo lopettaa, kaikki tässä on täydellistä. Likainen klubin vessa, hämmentyneet ihmiset ja humalainen, kiihkeä Kajo minua vasten.

”Ne eivät tienneet, että olemme veljeksiä”, Kajo kikattaa korvaani niin ilmiselvän kiihottuneena, että puristan häntä tiukemmin itseäni vasten. ”Ne eivät tienneet!”
Humala alkaa jo puhua, mutta Kajo on tavattoman hurmaava, niin estoton, että huimaa.
”Pane minua kovempaa, veli, hei, etkö kuule, kovempaa”, Kajo voihkii taas niin kovaa, että tiedän muiden kuulevan. En välitä, miksi välittäisin, tämän vuoksi me olemme täällä.

”Hei nyt vittu turvat tukkoon!” joku huutaa ja lyö nyrkillä oveen. ”Tsiisus viekää roolileikkinne jonnekin vähän vähemmän julkiselle paikalle!”
”Roolileikit?” minusta pääsee epäuskoinen naurahdus. ”Kuulitko?”
Kajo katsoo minua pitkään, hänen humalaiset aivonsa prosessoivat tilannetta pitkään ennen kuin hän purskahtaa taas nauruun.
”Hei, veli, tiesitkö, että tämä oli roolileikki?” hän kikattaa.
”En, hitto, olisikohan minulle pitänyt kertoa… Leikkiäkö tämä olikin, etkö sinä olekaan minun veljeni? Nyt kyllä harmittaa.”
”Rakas!”

Naurunsekainen seksimme ei ole päättyäkseen, Kajo jaksaa tänään pitkään. Kaikki on pinnassa, emme malta millään lopettaa nyt, kun olemme täällä. Orgasmi on odotettua rajumpi, Kajolle kenties minuakin voimakkaampi, hän ei vieläkään kiinnitä huomiota äänenvoimakkuuteensa. Hän on kuuma ja aavistuksen hikinen minua vasten, lämpötila on korkea, täällä on niin paljon ihmisiä paikalla ja tila on ahdas. Suukotan Kajoa monesti, hän katsoo minua pitkään silmiin. Pidämme toisiamme käsistä kun lähdemme vessasta. 

”Onko tuo teistä hauskaa? Joku nainen tuolla tiskillä puhui miehestä, joka joko kusetti pahasti tai suuteli oikeasti omaa veljeään”, sanoo mies, joka norkoilee vessan maaliroiskeista räikeää seinää vasten.
Me Kajon kanssa vilkaisemme toisiamme, yritämme olla nauramatta.
”Hups”, Kajo sanoo vieden käden teatraalisesti suulleen. Häntä kikatuttaa niin, ettei tästä ole tulla mitään.
”No niin ja sitten kotiin”, sanon kiskaisten Kajon kaulapannasta mukaani.

Tartun tanssilattialla uudelleen Kajoa kädestä, kuljemme violeteissa ja sinisissä neonvaloissa ulos kirpeään ilmaan. Kajo alkaa olla jo niin tuntuvassa humalassa, että hän joutuu ottamaan minusta tukea. Koko kotimatkan hän kikattelee ja osoittaa milloin mitäkin katulamppua ja roskaa kuin ei olisi koskaan moisia nähnytkään.

Minuun alkoholi ei vaikuta lähestulkoon ollenkaan, ajatukseni kulkevat suoraan. Käytän kaiken energiani Kajon vahtimiseen. Hän pysyy vielä tolpillaan, mutta askellus on hataraa ja jutut niin levottomia, että minuakin naurattaa jatkuvasti. Silti sisälläni on pieni, kipeä tunne, kun ajattelen, että tällaisessa tilassa hän on aiemmin kohdannut vieraita ihmisiä. Hän on kuin lapsi, innoissaan ja nauravainen. Joka toinen sekunti hän on suukottamassa minua minne milloinkin ylettää. Hän roikkuu minussa niin luottavaisesti ja iloisesti, että minua heikottaa. Minun rakas pieni veljeni on aina ollut helppo kohde kaikille. Tietysti hän on lähtenyt kaikkien matkaan, kun hän on tällainen. Hänellä on hauskaa, jos muilla on hauskaa.

Äkillinen hellyydenpuuska saa minut kiskaisemaan Kajon itseäni vasten. Halaan häntä tiukkaan, ajattelen kaikkia niitä hetkiä, jotka hän on viettänyt tiedottomassa tilassa toisten iholla, myötäillen heidän jokaista toivettaan.

Kiihko ja adrenaliini ovat hetkeksi poissa, tunnen syvää kiintymystä ja huolta, kun rutistan häntä itseäni vasten.
”Kajo. Rakastan sinua.”
Kajo on jo niin tuntuvassa humalassa, että häneltä menee hetki ymmärtää mielentilani. Hän katsoo minua suurilla, jo samenneilla silmillään ja piirtää sormellaan poskeeni.
”Ei mitään hätää, Ilta rakas.”
”Olen niin kiitollinen sinusta.”
Kajo painaa pehmeän suukon huulilleni ennen kuin jatkamme matkaa.

Pian hän on jälleen oma nauravainen, hölmö humalainen itsensä. Hän kiehnää aivan kiinni kyljessäni ja koskettelee ja suukottaa minua minkä kerkeää, vaikka saavumme metsään. 
”Ssh, baby, tiedät, mikä meitä odottaa. Nyt iisisti.”
”Mutta kun olet niin pirun seksikäs”, hän kikattelee jo sammaltaen.
”Hei. Oikeasti. Täällä ei voi leikkiä samalla tavalla. Sinut pitää saada nukkumaan ja pian.”
”Eeeiieiiei minä tahdon vielä mennä…”
”Ei kun sinä menet nukkumaan.”

”Mukavaa, että teillä on ollut rattoisa ilta.”
Valven ääni. Seisahdumme niille sijoillemme. Kajo on yhä hutera ja kuplivainen, mutta hänkin näkee vaaran siskon siluetissa. Sarvet piirtyvät vasten yön hopeista kajoa.
”Minä oletan, että te tahdotte mennä lepäämään ennen kuin kuulette saarnani.”
”Kai meilläkin saa joskus olla hauskaa?”
”Teillä on aina hauskaa. Velvollisuudet ovat nykyään yksin minun.”
”Vähättelemättä yhtään, mutta eiköhän metsä selviä.”
”Sittenhän voisitte saman tien lakata olemasta tämän metsän henkiä.”
”Tiedät, ettei se toimi noin.”
”Ja sinä tiedät, millaista tämä on.”
”Anteeksi, sisko. Tiedän minä.” Olen tosissani.

Kajo on levoton ja kiehnää yhä minua vasten. Hän yrittää antaa minulle suukkoja poskelle, mutta tuuppaan häntä hellästi sivulle ja pyörittelen silmiäni Valvelle. Valve nyökkää aivan kuin välillämme vallitsisi ymmärrys, vaikka ei hän ymmärrä, hän ei näe sitä minkä minä näen. 

”Hyvä, kun katsoit hänen peräänsä. Mene hoitamaan hänet nukkumaan, puhutaan tästä myöhemmin.”
”Näin teen. Kajo… Kajo hei, nyt sinulta pettää kohta jalat, tulehan siitä.”
”Eiiii Ilta minä tahdon vielä… hei… ota minut syliin… veliiiiii…”
Kiedon käteni Kajon vyötäisille ja puoliksi kannan hänet kauemmas. Nyökkään Valvelle kulkiessani tämän ohi. Valve ymmärtää kyllä.

Kun pääsemme kauemmas, nappaan Kajon syliini ja kannan hänet tutulle mättäälle.
”Nyt rakas me menemme nukkumaan.”
”Ilta… Ilta minä rakastan sinua…” Kajon äänessä on hiven hätää.
”Hei. Kaikki hyvin. Minäkin sinua.”
”Ei kun minä en ole koskaan rakastanut ketään näin, en ymmärrä. Miten se on mahdollista? En tajunnut, että näin paljon on mahdollista rakastaa.”
Kajon käsi hapuilee omaani. Tartun siihen.
”Olen niin onnellinen. Olet ihana.”
”Voi pieni…”
”Ja minua panettaa vielä”, hän henkäisee.
”Hei. Oikeasti. Nukkumaan.”
”Pyydän. Rukoilen. Vielä kerran…”
Kajo kipuaa syliini täysin sulavasti kuin mikään ei sumentaisi hänen aistejaan. Hän näyttää verkkopaidassaan täydelliseltä, enkä voi mitään käsilleni, jotka löytävät tiensä hänen vyötärölleen ja pitelevät häntä sylissäni.

”Okei. Nopeasti sitten. Ja sitten sinä nukut.”
”Mmh, kuten veli käskee…”
”Senkin. Senkin.”

Hän kihertää korvaani vasten ja painaa minut mättäille. Kun kuu piirtää häneen valollaan, tiedän, ettei maailmassa ole mitään yhtä kaunista.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti