Mua pelottaa mennä nukkumaan, koska ne on vielä hereillä. Sykkeen tunnari pyörähtää uudelleen käyntiin. Ne katsoo vielä yhden jakson, voi vittu. Yhden tai kuka tietää kuinka monta. Mun on vaikea saada henkeä, kun ajattelen, mitä seuraavaksi voisi tapahtua. Ynähtiks äiti just? Mitä jos se lyö sitä tällä kertaa liian kovaa? Ensaahenkee.
Vedän peiton tiukemmin korvien yli ja tuijotan viestikenttää. Aalo on ollut viimeksi tunti sitten paikalla. Se on varmaan lähtenyt ulos sen veljen kanssa, vittuako se mua muistaa perjantai-iltana. Mun päätä särkee, mut ei sillä tavalla, että siihen auttais jotkut buranat tai muut. Laitan Aalolle uuden viestin, olen sillä tavalla idiootti.
Se ei vastaa. Tietenkään. Mä mietin kuka mä oisin, jos toi yksi ei olisi täällä ja jos äidillä olisi vielä samanlainen hymy kuin siloin, kun me katseltiin VHS:iä yhdessä. Siitä tuntuu olevan ikuisuus.
Jossain kolahtaa. Oon hukannut mun kuulokkeet, ihan varmana oon. En löydä niitä tarpeeksi ajoissa, äänet alkaa jo ja mä kuristun hengiltä. Suljen silmät ja annan pimeän tulla. Katosta sataa lasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti