keskiviikko 30. toukokuuta 2018

Valoa lasipurkissa (Linnunlento IX)

Ensimmäinen huurtunut lasi
väreilevä toive sen takana

Nousin ylös katsomaan, todistamaan
kuinka tähti tippui taivaalta pihapuuni alle
maalasi maailman valoonsa
sai lehdet kimaltamaan pimenevässä yössä

Tähtien kuuluisi pysyä taivaalla
ikiloistossa, kaltaistensa kanssa

Mutta sinusta en luopunut
sinun valosi jätin puuni alle
valaisemaan hiljaista kesäyötä

Toiveeni väreili ilmassa kuten loiste, jonka toit mukanasi
Miten onnekas minä olinkaan

Sinun valosi jäi lasipurkkiin
lämmittämään ulkona jäätynyttä sieluani

Sinä et lähtenytkään pois

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti