Sinulla on pehmeän ruskeat silmät ja pitkät ripset. Siro nenä ja luomia kaikkialla kehossasi. Ylläsi ei ole muuta kuin kultaiset korusi, kehosi jokainen kaarre piirtyy eteeni. Tahtoisin suudella jokaista luomea, jättää merkkini ihosi kartastoon. Et näe minua, et vielä tiedä, että olen samassa tilassa kanssasi. Sinertävissä valoissa näytät täydellisen rentoutuneelta, et jännitä rankaasi ja ylläpidä arvokasta ryhtiäsi, joka erottaa sinut aina kaikista muista.
Hätkähdät, kun huomaat minun saapuneen. Huulesi raottuvat, kulmasi kaartuvat. Sinä muutut. Jännityt kuin jousi. Sinua pelottaa edelleen. Menen lähemmäs, tiedän sinun odottaneen minua, sen näkee katseestasi. Tänään alastomuutesi on kutsu.
Rakastan ihoasi. Rakastan kehoasi. Rakastan sinua. Kaikki sinussa on tuttua ja silti vielä uutta ja ihmeellistä. Olen haaveillut kehostasi kauan, mutta en osaa vielä koskea siihen niin, että se rentoutuisi täysin allani. Me emme kumpikaan tiedä vielä, kuinka kohdata toisemme täysin paljaana. Sinun korusi ovat kuin metafora sille suojalle, joka sinulla on yhä ylläsi. Ja minä, minä en vielä tiedä, kuinka tahdon koskettaa, miten tahdon näyttää sinulle, että rakastan.
Olet niin kaunis. Se on ensimmäinen ja viimeinen ajatukseni. Olkoon, että rakkauteni pehmentää jokaista kulmaa, sinä olet silti kaunis. Kauneutesi kulkee kuiskauksena muiden huulilla.
Ehkä minä olen hölmö ja rakastunut, kun näen sinussa tulevaisuuden. Kehosi taitteissa, piilossa kaikissa niissä hengähdyksissä, jotka saan ulos sinusta. Olet kaunis ja minä rakastan sinua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti