SV: seksin kuvaus
Lilika lepää sängyn kuluneella patjalla pelkkä silkkinen yöasu yllään. Käsi pyörittelee muka hajamielisesti valkoista suortuvaa, vaikka tiedän, että hän tietää minun katselevan. Lilikan sinisten silmien katse saavuttaa minut. Hymyn voi nähdä jo tuikkeesta niiden katseessa.
”Lilika… Kuningattareni…”
Hänestä lähtee tyytyväinen hymähdys, kun käyn patjalle hänen viereensä. En aseta itseäni suoraan hänen ylleen, vaikka näen katseesta, että hänen koko olemuksensa suorastaan vaatii sitä. Tuijotan hetken kohotettua polvea ja valahtaneen yöasun paljaaksi jättämää reittä. Lilika ei ole enää pieni tyttö, tämä keho kuuluu aikuiselle naiselle. Reiden iho on pehmeä ja sileä sormieni alla. Kuljetan sormiani pitkin rakkaimpani jalkaa, se on kuin veistos, juuri sellainen kuin maalauksissa. Lilika on kuin silkkiä itsekin, hän sulaa kosketuksessani.
Olen jumaloinut kaikkea hänessä varmasti siitä lähtien, kun näin hänet ensimmäistä kertaa. Jokin hänen olemuksessaan noitui minut niille sijoilleni, enkä ole koskaan päässyt pois. Se tyttö, joka takertui minuun kykenemättä antamaan minulle sydäntään, on nyt todellinen kuningatar. Valtaistuinsali ei ole enää liian suuri hänelle täyttää.
”Rakas…”
”Niin?” Äänessä on lupaus lempeistä kosketuksista, pehmeistä huulista kaulallani.
”Olen sinusta niin ylpeä.”
Rakastan nähdä Lilikan hymyilevän aidosti. Sellaista melankolisen lämmintä hymyä, jonka kaltainen voi olla vain naisella, joka on selvinnyt.
”Tule tänne”, Lilika kuiskaa.
”Saisinko…?”
Lilika hymähtää ja kallistaa päätään. Hänen vartalonsa on jo nautinnon tilassa, näen sen raottuneista huulista ja kuulen sen hänen äänensä pehmeästä kiihkeydestä.
”Vai kysyt sinä vielä lupaa. Tule… se on kaikki sinun”, Lilika sanoo avatessaan jalkansa ja kuljettaessaan sormiaan pikkuhousujensa yli. Erotan kostean läikän välissä ja joudun vetämään syvään henkeä.
”Rakas, ajat minut hulluksi…”
”Tule sitten jo.”
Nappaan Lilikaa reisistä, painan helliä suudelmia niiden sisäpintaan. Niiden pehmeys toivottaa minut tervetulleeksi, suutelen yhä vain ahnaammin. En vielä suukota hänen kukkaansa, painan pikkuhousujen pitsireunalle lempeän suudelman ennen kuin etenen hänen navalleen.
Riisun yöasua samalla, kun etenen hänen vartalollaan. Yksikään kohta hänen vartalostaan ei jää minulta huomaamatta. Ei ole senttiäkään, jota en Lilikassa jumaloisi. Hän kikattaa, kun rytistän silkkiyöasun työntämällä sen ylöspäin. Rintojen pyöreät kaaret paljastuvat yöasun alta ja saavat minut heikoksi.
”Lilika…”
”Mmh…”
”Olet jumalainen…”
Hänen vartalonsa on paljon aiempaa naisellisempi, ja sen uusiin, lempeisiin taitteisiin tutustuminen on saanut koko olemukseni kiitolliseksi. Olen saanut olla hänen rinnallaan niin pitkään, nähdä hänen varttuvan. Hän kietoo kapeat kätensä ympärilleni minun antaessani rakkautta hänen pehmeille rinnoilleen. Pian hänen jalkansakin ovat ympärilläni, ja annan hänen puristaa minut aivan liki, imeä minut osaksi itseään.
Käteni silittää reisien sisäpintoja ja hapuilee hellästi aarretta niiden välissä.
”Saanko?”
”Älä kysy lupaa. Ota.”
Hymähdän ja painan suukkoja hänen alavatsalleen, ennen kuin annan itseni vajota hänen pehmeyteensä. Annan hänen nautintonsa viedä minut eteenpäin, johdattaa sinne, mistä noita lempeitä huokauksia ohjataan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti