SV: väkivallan kuvailua
Wilhelmin ja Juliuksen menneisyydestä
”Älä koske.”
Kynsien alla on verta. Suussa maistuu metalli, päätä pistää. Hengitys ei tasaannu. Lattia pyörii, erotan vain vaivoin valkeat kutrit ja punaisen suun. Päässä hakkaa, en saa henkeä.
Sohvalle on liian pitkä matka. Jos ryömin, jos olen hänelle se koira, jona hän minut näkee, uusi isku vie minulta tajun. En pysty ottamaan sitä vastaan. Näkökenttäni sumenee, huone peittyy punaisista pilkuista. Ojennan kättäni. Haparoin sumua, etsin kiintopistettä, jota ei tule.
”Minä sanoin”, ääni kiertelee minua joka puolelta, ”älä koske.”
Turruttava kipu saa minut polvilleni. Ilma ei juokse keuhkoihini, en pysty haukkomaan henkeä. Hänen kiharansa kuuluvat enkelille. Minä en pelkää. Kun hän ottaa kasvoni käsiinsä, tahrii sormensa minun verelläni, minä hengitän hänen armoaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti