Suljetut silmäluomet. Kasvot nykivät, uni tempoilee jossain luomien takana. Minä katson untasi, katson kaikkea sitä herkkää ja peittelemätöntä, joka sinussa lepää. Uni pitää sinua pitempään kuin useimpina aamuina. Piirteesi ovat täysin kaikesta vapaat, päivän pelot eivät ole vielä piirtäneet niihin jälkiään.
En tohdi kutsua sinua valveen maailmaan, olet unessa kuin pieni suojaamaton eläin. Säpsähdät kerran ja silmäsi avautuvat uuteen päivään. Katsot minua samalla tavalla kuin aina herätessäsi. Hetken kauhu heijastuu katseestasi, kunnes näet minut ja painut lähemmäs.
Olet lämmin minua vasten. Sydämesi sykkii, sen rytmi sekoittuu omaani, kunnes en enää tiedä, mihin alamme ja lopumme. Tulet osaksi minua aamuauringon maalatessa meidät kultaansa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti