sunnuntai 13. syyskuuta 2026

Kuumalla

SV: seksin kuvaus

En koskaan totu siihen, miten Milo katsoo minua. Hänen poskiinsa piirtyy lempeät hymyn juovat, kun hänen silmänsä löytävät minut. Milo tuoksuu kesältä ja aurinkorasvalta ja partavedeltä, hänen ihonsa on tulikuuma ja silti kuuminta välillämme on se, miten paljon meihin mahtuu rakkautta, se pirskahtelee yli joka laidasta. Milo jättää jääkahvit keittiön tasolle ja tulee lähemmäs. Olen halusta mykkä jo ennen kuin hänen kätensä tapailevat poskipäitäni ja siirtävät hiestä märät hiukseni korvien taakse. Hän on aina yhtä hellä, hellä ja varma.

Milon suu maistuu kaikilta niiltä kesiltä, jotka menetin. Joina muistelin syömiämme mansikoita ja otin iholleni kenet tahansa, joka oli mahdollisimman kaukana hänestä. Milon huulet ovat ahneet ja kätensä nopeat, hän riisuu toppini ja jättää minut istumaan sängylleen pelkissä pikkuhousuissa. En ehtinyt pukea aamulla edes rintaliivejä, kesä on ollut hengittämättömän kuuma, jokainen auringonnousu on liimannut vaatteet kiinni ihooni. Milonkin tummat suortuvat ovat aavistuksen märät, pyörittelen niitä sormissani ja haluan hänet jo sisääni.


“Mä haluan rakastella sua nyt heti”, Milo kuiskaa vasten suutani.

“Me ehditään juoda toi kahvi myöhemmin…”


Milon kädet siirtyvät niskastani lanteilleni ja vetävät minut niin lähelle, että syvällä sisälläni sykkii. Tämä aurinko on asunut sisälläni siitä lähtien, kun jäin ensikertaa Milon silmien vangiksi. Sen polte ei ole hellittänyt hetkeksikään, mutta nyt leimu ei enää polta minua elävältä vaan leiskuu minussa lempeänä ja kutsuvana. Nyt Milo on minun, minun, minun, eikä kukaan ota häntä pois, kaikkein vähiten oma syyllisyyteni.


Ehdin laittaa aamulla persikanmakuista huulikiiltoa, ja nyt tuoksu tarttuu Miloon. Haluan suudella jokaista osaa hänessä, hänen siroja käsiään ja pieniä sormiaan ja kiinteää vatsaansa ja kaikkea sitä ihanaa sen alla, haluan merkitä hänet persikantuoksulla omakseni. Milon suu etenee kaulalleni ja toinen käsi tarttuu jo rintaani. Hänen lantionsa liimautuu omaani vasten. Hän valuu aavistuksen alemmas ja painaa suunsa rinnoilleni. Tartun vaistomaisesti hänen niskaansa ja pyöritän suortuvan sormieni väliin. Romahdan halusta, kun hän imee minua kuin tarvitsisi sitä elääkseen. Milo nostaa hetkeksi katseensa ylös ja se on minulle aivan liikaa, se saa kuuman auringon vatsanpohjassani sykähtelemään. Tämän hän on aina osannut; hän tietää, milloin katsoa minua ja miten.


Milo painaa minut lempeästi alleen sängylle. Hikiset vartalomme ovat kyltymättömiä, lisää, kuiskin hänen kaulaansa, lisää, lisää. 

“Sä olet niin kaunis”, Milo henkäisee asettuessaan minuun. “Niin kaunis.”

Siirrän hänen päänsä rinnoilleni. Hänen rytminsä kiihtyy. Lantiomme ovat kuumia toisiaan vasten. Nostan jalkani ristiin hänen selälleen ja annan hänen sulaa kiinni minuun. Päällemme sataa aurinkoa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti